Lomaa, Turkua, Työhaastattelua?

Lomalla viimeinkin koulusta! (Paitsi totuus lomasta paljastui kun avasi sähköpostin...)
Olenhan mä tässä reilun viikon lomaillut. Aloitin loman perinteisesti Joululeirillä. Joululeirillä ainoa perinne oli se että vietettiin joulua yhdessä. Muut perinteet tuli rikottua. Meitä oli kolme kertaa enemmän, kuin viime vuonna. Joten maja oli pakko vaihtaa, että kaikki mahdutaan. Mutta hyvin se meni siltikin, saatiin oikeasti jotain tehtyäkkin eikä koko leiri mennyt pelkäksi syömiseksi.. (Niin varmaan, söin silti koko leirin ajan..)
Ja parasta jätin perinteeksi muodostuneen 38 asteen kuumeen Kunsteniin ! Tuuletin hieman sen vuoksi.

Ja joo kuvia ei ole koska joku unohti ottaa kameransa mukaan. Hupsista heijaa...


Miten on loma viikko mennyt? Koomassa tavallaan. Joululahja hankinnat saatu tehtyä melkeen kaikki. Wuhuu! Töissä tultu käytyä muutaman tunnin vuoro tehtyä. Muuten on vaan nukuttu ja lusmuttu kotona? En kyllä ole muuten ollut yhtäkään kokonaista päivää kotona.  Tiistaina olin kyllä Paimiossa koko ajan, mutta siihen se jääkin! Noh ehtii sitä myöhemminkin!

 Kattellaan mitä joulu tuo tullessaan (Töitä..) Joulun välipäivät menee mukavasti ainakin Turussa. Kattellaan ensi vuonna uudestaan? Saadanko kesätyöpaikka, haastattelu kivasti loppiasen jälkeen!

P.S selvisin taas yhdestä maailman lopusta. Ja joo sori oli pakko !

121212

Päivä jolloin moni taas todennäköisesti moni sanoo tahdon, ihan vaan sen takia että miehelläkin on joku todennäköisyys muistaa hääpäivä. Itse en tätä vouhotusta päivämääristä ymmärrä. Onko se nyt oikeesti niin iso asia ? Hyvä että muistaa koska on omat synttärit. Oman kastepäivänkin muistan vain sen takia, kun se on viattomien lastenpäivänä :D Nimipäivästä ei oo tietoa. Onko sillä väliä ? Ei omasta mielestä. Mutta se avautuminen päivämääristä. Turhia moiset, hyvä että tietää mikä viikon päivä on kyseessä.

Koko alkuviikko mennyt täydellisessä koomassa. Johtuu varmaan jo muutamasta vähän nukutusta yöstä... Mutta siltikin ollaan hengissä. Ja saatu tehtyä asioita melkeen aikataulussa. Ainakin osa asioista. Tänään sain vihdoinkin aikaseksi kaivaa CV:n esiin ja muokata sen ajantasalle. Ja samalla hakea kesätöitä ! Katotaan jos saataisiin aikaseksi tänä vuonna leirikesä. Pitkästä aikaa. Ja neljään (?) vuoteen ensimmäinen kesä ilman Tammaria! Siinä kohtaa oikeus tuulettaa.

 Ensi kesä on toivottavasti pitkälti näissä merkeissä

Hajonneita autoja ja VR:ää

Reilu viikko takaperin autoni päätti olla käynnistymättä. Että ihminen voi olla iloinen autonomistaja. Ei todellakaan. Bensapumppu siitä oli mennyt, joten tuomio oli että pitää hinata korjaamolle.. Tuomio autolle saatiin vasta kun iskä ja äiti ajoivat Vantaalle, tutkivat autoa ja yrittävät kaikki pikku korjaukset tehdä mitkä olivat mahdollisia.

Mitä tekee tunnollinen opiskelija, lähteekö jo torstaina kotiin, koska näin matka olisi helpoin ja ilman ongelmia vai jääkö kiltisti perjantaiksi kouluun ja tulee VR:n kanssa kotiin, joka on todennäköisesti myöhässä, ja peruuttanut vuoroja, koska lumi yllätti..

Opiskelija valitsee torstain, ihan vaan koska halvempi ja vr:n kanssa kikkailu ei perjantaina muutenkaan innosta. Ja joku messun toteutus, kai sen nyt saa korvattua. Ja perjantaina oli muutenkin vähän muuta tekemistä kuin arpoa miten VR hoitaa peruuntuneet junavuorot ja kiukkuiset asiakkaat.

Viime viikon perjantaina (30.11?) oli lumipyryä, muuttolaatikoita, järkyttävää porrastreeniä, piknikkiä makuuhuoneen lattialla ja vähän pikkujouluja. Joulun alla aina hyvä muuttaa, ei tarvitse tehdä joulusiivousta. Mutta asiaan, tällä kertaa minä en muuttanut ! Pisteet sille jo. Ystävä muutti Paimiosta turkuun. Ja sitä tavaranmäärää. Portaita. Miten yhdellä ihmisellä voi olla niin paljon tavaraa.. Muutto saatiin tehtyä ja illalla vaihdettiin vapaalle. Hupsista keikkaa. Pikkujoulut, kivoja ihmisiä, kiva ilta. Voi viikonlopun huonomminkin viettää toki.

Autohan ei tullut viikonlopun aikana kuntoon, joten oli aika tutustua VR:n tarjoamaan kyytiin kouluun. Ja itse olen tyytyväinen. Juna melkein aikataulussa.. Vain puoli tuntia myöhässä. Vaihtoon jäi Pasilassa aikaa vain 4 minuuttia, joka riitti enemmän kuin hyvin ! Joten ei ongelmia varsinaisesti. Lähijunat tulee tutuksi ja näin.

Viikko VR:ää käyttäneenä on saanut harkitsemaan, että vaihdan koulumatkat kokonaan julkisiin, koska rahat voi käyttää muutenkin kuin maksaen kalliita vakuutuksia ja veroja.. Ja auton korjaamista ja bensaa. Ja porukoiden luona ollessa saisi taas käyttää autoa, täällä kun julkisten kanssa kulkeminen on hankalampaa.

Ainoa asia mikä ärsyttää on maanantai aamun herätykset 4.30. Ei oo ihan mun juttu, mutta kaikkeen varmaan tottuu..

Viikko koulussa meni lepposasti. Toimintapäivän järjestämistä Juholan koulussa, vähän tenttiä ja muita koulutehtäviä. Alkaa noi palautuspäivät hiillostaa niskassa kivasti..

Miten meni tämä loppuviikko. Keskiviikkona porukoille. Junalla joka oli vain 6 minuuttia myöhässä. No ei ole paha. Seuraava ongelma onkin että porukoidenkin auto hajoaa. Sylkäisee vaihteistoöljyt Salon Rautatieaseman pihalle. Noh ei sinänsä yllätä että autot hajoilee just sillon kun olis kiire. Itsenäisyyspäivän etkot Kaarinassa alkaisi tunnin päästä. Vaatteet vaihtamatta hiukset laittamatta.. Fiksu olisi vaihtanut vaatteet jo junassa, mutta ei. No kyyti kaarinaan saadaan järjestymään. Wuhuu. enää ongelmana aika. En ehtisi käymään kotona. Joten luovat ratkaisut tulee taas tarpeen. Vessa maksaa euron liikaa rautatiteasemilla, joten vaatteet voi ihan hyvin myös vaihtaa parkkipaikalla. Vaikka pakkasta olisikin se -15 astetta. Tais koko Salo kuulla että oli kylmä.. Hiukset laitetaan hätäseen vaan autossa kiinni ja menossa. Myöhästyinkö? No tietysti, tärkeimmät vieraat kun saaapuvat aina vähintään sen vartin myöhässä ;)

Etkot oli jees. Hymyvauriota kävin kuuntelemassa. Oli muuten hyvä keikka, vaikka kuvia sain muutaman otettua, kun kameran säädöt saatiin kuntoon. Wuhuu! No keskiviikkona piti käydä moikkaamassa Pauta, mutta ei kun porukoiden juuri korjattu auto, jättää mut kivasti tien varteen klo 23. Konepellin alta nousee savua ja auto ottaa kierroksia, mutta ei liiku. Kivasti sitten niin. Noh auto tienlaitaan itse kiireellä pois autosta, ja soittoa iskälle, että sama homma kuin aikaisemmin illalla.

Noh ehdin tovin verran kirota tilannetta yksinäni Kaarinassa jollain sivutiellä, missä tuskin ketään liikkuu missään. Paitsi että liikkuu. 3 nuorta miestä auttaa neitoa hädässä ja auto hinataan nesteen pihalle. Kiva vaan tajuta ettei auton jarrut toimi jos ei auto ole päällä.. Käsijarru oli kaveri. Auto saatiin Kaarinasta Paimioon melkein kotiin. Missä vika sitä en tiedä, kun ei jaksanut kiinnostaa...

Perjantai meni lepposan kuolleissa tunnelmissa töissä, samoin lauantai-aamu. Lauantai-illan piti olla ihan rauhallinen ilta kotona, mutta suunnitelmiin tulee aina jotain muutoksia. Jostain kumman syystä löysin itseni Koulukadulta Paun luota, ja monopolin ja etkojen merkeissä. Lauantai-ilta yö meni baarissa, mukavasti kivasti! Tälläsiä iltoja pitäis olla enemmän. Turhat draamat pois ja juotavaa kurkusta alas.. Eiku ?!

Sunnuntai? Krapulassa. Jäätävässä. Koko päivän krapulassa. Mitä tuli juotua. No tequilaa. Hups. Ei. enää. ikinä. Ennen seuraavaa kertaa. Nyt pakkamaan... Ehkä huomenna on parempi olo ??

Hups kuukauden tauko TAAS.

Oikeesti, mihin nää päivät on taas kadonnut. Oho selaan kalenteria taakse päin  ja huomaan että syy on koulussa. Tehtäviä on yhä mieletön kasa jäljellä ja joululomaan kaksi viikkoa aikaa. Käydään ensin vaikka kouluun liittyvät asiat läpi.

Olen saanut suoritettua Mielenterveys- ja päihteet kokonaisuuden lähes loppuun. Kokeesta sain arvosanaksi 4. Päihdeosiosta 5 ja mielenterveysosiosta 3. Harjoitteluraportin kun jaksaisi siirtää koneelta palautuskansioon saisi siitäkin arvosanan.

Ruotsin suorittaminen on edennyt. Viime keväästä saakka on ruotsin 1 kurssi roikkunut, koska koe ei mennyt toivotulla tavalla. Nyt sekin on käyty tekemästä pois ja Wilmaan siitä on saatu suoritusmerkintä. Jes. Ruotsin 2 kurssi meni paremmin kuin 1 kurssi, sillä ruotsin 2 kurssin tehtävät menivät heti läpi sekä puhutun koe meni läpi. On muuten ehkä hirveimpiä tilanteita keskustella kaverisi kanssa ruotsiksi ja opettaja arvostelee. Tähän kokeeseen valmistauduin katsomalla  muumeja ruotsiksi ! Ihan loistava vinkki tolta muorilta! Pelasti mun ruotsin opinnot!

Nyt sitten käynnissä kaksi opintokokonaisuutta päälekkäin. Hip hei opiskelija kiittää ja kummartaa. Kirkollisista opinnoista käynnissä Kristinuskon pääkohtia niminen kokonaisuus sekä toisena kokonaisuutena menee Vammaisuus. Vammaisuuden tentti tehty. Samoin ennakkotehtävä vammaisuuten tehty.
Tekemättä on vielä Vammaisuuteen liittyen: Toimintapäivän suunnitelma ja lääkehoito. KRP:stä ainoastaan hartaus pidetty jäljellä vielä: Messu, tentti, teologinen tiimitehtävä sekä kuittaamatta tuo hartaus pidetyksi.  Sen jälkeen LOMA.

Mitä muuta on kuukauden aikana ehtinyt tapahtumaan. Pitäisi varmaan lukea edellisestä postauksesta mitä kaikkea siellä on kerrottu. Muutoksia mitä tapahtunut. Liihotan taas sinkkuna menemään. Ei oikein toiminut toi seurustelu kyseisen henkilön kanssa. Erosta ei sen enempää, kun en sitä julkisesti viitsi toista kumminkaan kunnioittakaseni lähteä purkamaan.

Olen myös ehtinyt pyörähtämään auton kanssa ojassa noilla liukkailla keleillä. Meni muuten autosta renkaat vaihtoon aika heti miten. Oli 4 renkaassa ehkä yhteensä 4 nastaa. No kävikö mitään. Ei käynyt. Paitsi hiton kallis lasku 160 € auton ylösveto ojasta ja 280 € renkaista ! Opiskelija kiittää !

Pau kävi myös moikkaamassa mua täällä Vantaalta. PAIMIOSTA. Ajoi 160 kilometriä tänne! vähänkö olin otettu. Vähän värjäiltiin hiuksia ja lusmuttiin !

Muutama kuva piti ottaa että saatiin ees yksi onnistunut..

Tuli tässä muutama päivä takaperin maanantaina käytyä kannustamassa vähän oman koulun salibandy(sähly) joukkuetta. Tehtiin oikeen paidat sitä varten !

Nää oli paidat selästä ! Edestä pitää odottaa että Johku laittaa

kuvat jakoon jossain välissä, kun ei ole järkeä postata

yksittäisestä paidasta kuvaa..

Muuta tässä ei merkittävää ole tapahtunut. Paitsi että olen tehnyt järkyttävän määrän käsitöitä ! lisäilen kuvia heti kun saan aikaiseksi siirtää ne puhelimesta koneelle !

Vähän valoa syksyyn

 Nää sisustustekstit on mun juttu!

Muistuttaa hymyilemään sillon kun vaikeaa ja synkkää!

Ja välillä pitää muistaa uskoa..

Toisaalta välillä kaikki on yhtä sekameteliä ja yrittää 

vaan hymyillä !

Perjantaina pitäis lähteä Turkuun suorittamaan Paun muuttoa! Mahtavaa! Toisaalta toi luvattu lumimyräkkä ei lupaa hyvää.. Kun muistelee mitä viimeksi kävi. Jos tällä kertaa ei kumminkaan kikkailtaisi autoa lunastukseen. Vaan kattellaan mitä toi keli lupailee. 

Synttärihuumaa ja irtiottoa arjesta

Mahtavat kaksi päivää takana. Eilisestä ensin.

Eilen oli vapaa, joten suuntasin jo aamusta kulkuni kohti Varsinais-Suomea ja Paimiota. Määränpäänä oli siis vanhempien koti. Tehtävänä tehdä yksi juustokakku ja muutamat hassut pasteijat. Meidän perheen kuopus täytti jo 18 vuotta! Tässä tuntee itsensä jo tosi vanhaksi. Onhan tuo tuleva 21 jo melkeen ikälopun ihmisen ikä.

Kakusta tuli ihan mahtava pienen säätämisen jälkeen. Kyseessä siis kolmen suklaan juustokakku. Ihan tosi pahaa ei kannata ikinä kokeilla.. Kerrokset saatiin hyvin tehtyä pienten ohje muunnosten jälkeen. Koristeet lisättiin vasta lauantaiaamuna... Sekin meni muutaman kommelluksen kautta sitten ihan jees.. Lopputuloksena oli kumminkin tämä.

Pasteijat saatiin kanssa hyvin tehtyä. Kaikki tehtävät hoidettu, joten aika vaihtaa vapaalle.

Lähdin työkaverin kanssa katsastamaan piiitkästä aikaa Turun yöelämää. Tarkoituksena oli mennä Amarilloon(...) El Trafico - teemabileisiin. Pukeutumiskoodi menee siivilisäädyn mukaan. Pukeudut punaiseen , jos olet varattu. Pukeudut keltaiseen, jos et ole varma. Pukeudut vihreään, jos olet vapaa. Pukeuduttiin teeman mukaisesti, mutta päätettiin skipata bileet ja mennä Marilyniin, ihan vaan koska halvemmat hinnat, halvempi sisäänpääsy ja yleensä jopa parempi meno, vaikka on ikäraja tuo 18..

Ilta meni loistavasti, tuttuja naamoja näkyi yllätys yllätys, mutta mitään katastrofaalista ei omalta osalta kumminkaan käynyt. Pitkästä aikaa ilta meni pilkkuun saakka, ilman tappeluja ilman DRAAMAA. Meidän kohdaltamme, muiden parisuhde draamoja oli kyllä kiva seurata vierestä ja nauraa vedet silmissä.

Tuon näköisenä olin liikenteessä. Kuvanotto hetkellä olin kyllä selvinpäin. Vielä.

No lauantai saapui lyhyiden kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen. Nouseminen saattoi olla aluksi hankalaa, mutta suihku, kahvi ja appelsiinimehua naamaan niin olin kuin uusi ihminen. Tai näin uskottelin itselleni. En sitten tiedä mikä oli todellisuus.

No aamu alkoi kakun suklaakoristeiden vääntämisellä. Ensimmäiset reunat olivat niin lähellä onnistua., mutta ei, kissa päätti terrorisoida nämä. No uutta yritystä, mutta keittiö on jo niin lämmin ettei suklaa jähmety. Mitä kehitetään. Ensin siirrytään olohuoneen puolelle, mutta siellä ei ole yhtään sen viileämpi. Joku nerokas keksii parvekkeen. Ensin siirsin pelkät suklaakoristeet jähmettymään parvekkeelle, mutta totta kai ne sulaa, kun ne tuo lämpimään sisälle. Noh, tehdään sitten loppuun parvekkeella koko homma. Lämpötila sopiva, ja onneksi myös tuo ilman kosteus. Koristeet tällä kertaa onnistuneesti paikalleen ja voittaja fiilis. 

Noh, tämän jälkeen pikainen keittiön siivous vähän ruuanlaittoa ja sitten yritystä laittaa itsensä siihen kuntoon että voi sukulaisia ottaa vastaan. Pakkelia naamaan, yritystä saada hiukset johonkin malliin. Ja valittua jokin mekoista päälle. Mekon valinta oli hankalaa, kun molemmat mitä itsellä oli mukana, oli äidin mielestä liian lyhyitä. Noh pelastuksena toimii samankokoinen sisko, tämän mekko päälle ja sukkikset jalkaan ja korkokengät tietysti.

Itse olin ajoissa valmis, mutta meidän täällä asuvat kaksi muuta naissankaria tajuavat puoli tuntia ennen vieraiden tuloa, että heiltä puuttuu sukkahousut toiselta ja toiselta sukat. No urhollisena hakemaan näitä. En oikeasti suosittele auton ajamista kymmenen sentin koroissa, polkimien hahmottaminen on todella vaikeaa.

Tietysti ensimmäiset vieraat ovat jo saapuneet ja minä sankarillisesti saavun kiireellä sukkineni ja sukkahousuineni ja pahoittelen etten ole paikalla. Juhlat menivät kyllä hyvin, ja lipesin paikalta seitsämän aikaan Turkuun tapaamaan kaveria ja vaihtamaan kuulumisia ties miltä ajalta. 

Loistova alku viikonloppu huomenna starttaa harjoittelun viimeiset neljä vaiko viisi päivää! Näillä mennään ja paluuta koulun penkille en kyllä tällä hetkellä malta odottaa. Ihan huippua nähdä luokkatovereita<3 p="p">

Kynttilöitä kivasti siinä niin.

Siskon kukkasia..

Äitikin sai kukkasia!

Syksy

Alkaa taas syksyn väsymys painamaan päälle. Tai en tiedä mistä johtuu, että koko ajan unohtelen asioita ihan jatkuvasti. Ja keskittyminen on äärettömän huonoa.

Mutta epäilen kyllä että koulun kohtuuttomilla tehtävilläkin on osansa asiaan. Niiden tekemiseen ei tunnu löytyvän energiaa mistään harkassa vietetyn päivän jälkeen. Vielä huonommin sitä energiaa löytyy nousta ajoissa ylös tekemään. Jollain ilveellä olen kumminkin saanut puristettua kasaan osan kotitentistä harjoittelun raportista jo ison osan.

Sosiaalinen elämä kärsii paljon myös tästä väsymyksestä. Parisuhdetta ylläpidetään pääsääntöisesti vain puhelimen ja facebookin avulla, koska aamuvuorot on harvassa ja vapaat sitäkin harvemmassa. Lisätunnit vuorokauteen olisi todella plussaa, mutta kai se tästä helpottaa kun pääsee takaisin kuluttamaan koulun penkkiä..

Valokuvien muokkauskin on jäänyt vähemmälle, juuri ajan puutteen vuoksi. Noh eiköhän tässä vielä muutaman kuvan ehdi nappaamaan ja jossain välissä ne muokkaamaan...

Kesältä 2012.

Ja luvassa hehkutusta srk:sta ja elämän pohdintaa

Kaksi aihetta samaan postaukseen... En viitsi kirjottaa kahtaa postausta peräkkäin. Molemmat kumminkin sisältävät otsikoiden aiheita.

Aikaisemmat tapahtumat ensin. Ei sittenkään ihan täysin.

Ystävät - niiden merkitys.

Kaksi viikkoa takaperin:

Kaksi viikkoa takaperin olin käymässä Turussa. Näin ihmisä seurakunnan tapahtumassa. Näin pitkästä aikaa yhtä (entistä..?) parasta ystävääni, ja myös muita seurakunan ihmisiä. Oltiin luomassa seurakuntien välistä yhteistyötä nuorten keskuudessa. Puhuttiin nuorten syrjäytymisestä ja näin.. No tavallaan sivuasia, mutta liittyy aiheeseen. Keskustelin meidän seurakunnan nuorisotyönohjaajan kanssa myös omasta elämästä ja näin. 

No tämä keskustelu ei ollut kevyttä, elämä potkii päähän itse kutakin ajoittain ja välillä vähän turhan kovaa. Näin syksyisin tuntuu että se jaksaa taas tykittää rangaistuslauksia suoraan päin näköä. Keskustelun jälkeen alkoi kumminkin jonkin verran ahdistaa ja sanoinkin tästä molemmille kanssani samassa seurakunnassa olevalle. No ahdistus kumminkin kasvoi ja halasin useampaan kertaan toista näistä, itse asiassa molempia, päivän aikana.

Viikko tämän jälkeen.

Ei pidetty viikkoon yhteyttä, facebookista poistettiin kavereista. Tuli viestiä oikein asiasta. No tämä ei paljoa 

hetkauttanut, olin jo sen verran loukattu, jos ei voi sanoa suoraan että halaaminen häiritsee ja myöhemmin vaaditaan hyvityksiä. Viikon jälkeen kumminkin tuli viestiä ihan normaalisti että miten menee ja keskusteltiin niitä näitä, mutta ei palattu tohon viikon takaiseen keskusteluun. Aivan kun sitä ei olisi ollutkaan. Kaikki olisi normaalia. En kumminkaan voinut antaa anteeksi, mutta annoin asian olla ja jäin vain omassa päässäni miettimään mikä olisikaan oikea ratkaisu? missä ottaa asia esille? Itse kun haluan selvittää asian kasvotusten. 

Seuraavan viikonlopun vietinkin parhaimman ystäväni luona. Tuosta silloin viikon takaisesta konfliktista en kertonut, sillä en ollut valmis kuulemaan ääneen mielipidettä jonkin tiesin valmiiksi. Jonka tiedän olevan tavallaan parhaimmaksi itselleni. Pidettiin tyttöjen ilta, juteltiin syötiin, laulettiin karaokea ja ennen kaikkea keskusteltiin miten menee mies rintamalla (:D) 

Jyväskylä - Seminaari kirkko 2020

Perjantaina juna lähti  kello 1606 Helsingistä kohti Tamperetta, josta mukaan minut ottivat 6 muuta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän jäsentä. Yhdessä matka jatkui kohti Jyväskylää.  Mun Helsingistä saapuminen ja sinne paluu oli työntekijälle, jotenkin älyttömän hankala juttu. Mutta asiasta selvittiin Jyväskylään päästiin.

Meitä oli siis yhtymästä yhteensä 6 nuorta edustamassa meitä. Viemässä myös meidän koottua nuorten ryhmää valtakunnalle näytille.. Hommahan on vielä lapsen kengissä, mutta eiköhän se siitä kuten niksu sanoi.

Tuli tällä reissulla koettua ensimmäinen yksin matkustettu juna matka, vaihdot sekä ensimmäistä kertaa menin myös vantaalta Helsinkiin julkisilla yksin. Oon oikeesti asunut täällä yli vuoden ja nyt vasta. Ei oo ollut asiaa sinne, ja koitan parhaani mukaan vältellä koko kaupunkia. 

No seminaari oli ihan mielenkiintoinen. Samoin ensimmäinen yö omenahotellissa. Ei se ollutkaan niin hirveää kuin kuvittelin. Kamat hotelliin iltapalaa naamaan ja pikainen visiitti katsomaan miltä Jyväskylä oikein näyttää. Tunnin kiertely riitti kertomaan että Jyväskylän kaupungin kirkko on ihan älyttömän kauniisti valaistu ja kirkkopuisto oli myös huomattavasti kauniinmpi kuin Turussa. Ihan jo vaan sen takia että puuttui teinit ja pulsut ja penkit oli vapaita ja siistejä. 

Aamulla suunnaksi Jyväskylän seurakuntakeskus ja seminaariin Kirkko 2020 - jatko. Ihan mielettömiä päätöksiä saatu jo aikaseksi ja asiat ovat mennyt ohituskaistaa pitkin kirkkohallitukseen (!) Seminaarissa tuli juteltua uusien ihmisten kanssa, opittua muiden seurakuntien mallista. Ja pieni seurakunta on suhteellinen käsite. Meillä kun on 100 rippilasta niin ollaan pieni seurakunta mun mielestä, ja Forssa jossa on reilut 200 rippilasta on iso seurakunta. No Forssalaiset kumminkin pitävät itseään pienenä seurakuntana..

Tämän seminaarin takia on tullut matkustettua julkisilla yli 10 tuntia vuorokauden sisällä, koska vaihtoajat. Mutta en kadu, mahtavia tyyppejä meijän yhtymässä, onneksi lähdin mukaan ja tutustuin näihin :>

Ja kuvia ei ole, koska joku säilytti kameraansa hotellissa. Parin viikon takaisesta on kuvia.. Mutta joo ei enää siitä sen enempää. Nyt nukkumaan ja aamulla harkkaan...

Kaksi kauneinta
ja
Järjetön rakkaus

Taukoa, koulua ja töitä

Syksy mennyt jokseekin hujauksessa ohi. Hajoilemisen merkeissä koulussa. Töissä ollut ihan kivaa ja taukoa omasta elämästä olisi kiva saada aina välillä. Tai edes ajatteluun.

Kouluun on hajoiltu sitä varten sillä etäpäiviä on ollut aivan liikaa, kirjalliset tehtävät on aivan liian laajoja ja lähiopetuksen taso on liian alhainen. Asiasta on valitettu ylemmille tahoille, mutta muutosta ei saatu tähän opintojaksoon tietenkään. Ollaan sitten luokan kanssa kärvistelty ja kirottu modernia DIAKkia. Hieno koulu, keskeyttämisestä keskusteltu ja moni meistä onkin uhannut tosissaan lopettaa koulunsa kesken. Vaikka moisessa touhussa ei tässä vaiheessa olisikaan mitään järkeä.

Harjoittelu on taas tuonut jonkun verran intoa takaisin opiskeluun. Mutta siltikään ei kiinnosta rästissä olevien kirjallisten tehtävien kirjoittaminen. Pakko kumminkin ottaa itseään niskasta kiinni ja pusertaa ne tehtävät koneelle ja palauttaa. Ja odottaa että päästään antamaan palautetta siitä miten opintokokonaisuus on järjestetty. Ihan vaan sen takia että meidän ammattitaito tässä kärsii kun ei saada laadukasta opetusta. Mutta onneksi on harjoittelut,joista oppii ja saa edes jonkin verran lisää virtaa koulun käyntiin

Töissä on ollut mukavaa. Oikeesti vaikka töihin lähtö ei kiinnostais edes mikrobin vertaa, niin kun sinne pääsee on hyvällä tuulella. Mietin että onko meidän ilmaan sekoitettu jotain ilokaasua vai miksi kaikki töissä aina niin sekaisin.

Vaikka viihdyn nykyisessä työssä, on työpaikan vaihtaminen käynyt mielessä. Esimerkiksi olisi jokseekin hienoa saada tämän hetkisestä harjoittelupaikasta muutama työvuoro. Viihdyn lastensuojelutyössä niin hyvin, että voisin tehdä sitä jopa valmistumisen jälkeen työkseni...

Vapaa-aika on kortilla, sen käyttäminen hyvin tarkkaa. Milloin nähdään kavereita Turun puolella, milloin sitten ihmisiä tuolla suurinpiirtein opiskelupaikan seuduilla. Eniten aikaa tulee vietettyä järvenpäässä, opiskelukavereiden kanssa, ja samalla vaihdettua kokemuksia siitä miten on harjoittelut menneet ja miten tehtävät on kaikilla rästissä mukavasti.

Syksy on siis koostunut koulunkäynnistä, työnteosta, oman elämänkiroamisesta ja sekavista ihmissuhteista. Jos joku laittaisi mun ajatukset ja tunteet järjestykseen olisin kovin kiitollinen.

Why ?

Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä
Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin
En kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedä
Rakastan sua vielä
Rakastan niin kauan kuin mä voin

Juha Tapio - Rakastan niin kauan kun mä voin

Kuinka kertoa sulle, etten mä voi sua auttaa.

Ettei omat voimavarat riitä?

Kuinka kertoa, että haluaisin olla suojakilpesi,

tukesi ja turvasi. 

Miten jaksan olla tuki ja turva?

Se joka minun kuuluisi olla.

Miten kertoa, että välitän ja 

rakastan, en vain näytä sitä haluamallasi 

tavalla. 

Miten kertoa että syksyllä saatat jäädä täysin 

yksin. Muutan pois, katkaisen välit jotta jaksan

elää omaa elämääni. Jotta pääsen itse 

taas jaloille. Jotta voisin auttaa sinua..

Pääsykoe fiilistelyä ja sopeutumista ?

Kirjoitan päivitystä lähemmäs kahden aikaan yöllä, sillä ei väsytä. Aamulla pitäisi olla reippaana pääsykokeissa. Tällä kertaa ei hakijana vaan opastajana ja tukena turvana. (lue: kertomassa että vaan 1/4 teistä pääsee sisään..)

Luojan kiitos ei tarvitse itse olla jännittämässä miten käy, mitä pitäisi tehdä, miten olla ja mitä opettajat hakevat kysymyksillään.

Alan myös sopeutumaan Vantaalle. Eli mitäs hittoa. Tämä alkaa tuntua kodilta, eihän siihen mennytkään kuin se melkein vuosi. Syksyllä oli varmasti vaikeaa vain pelkästään sen takia ettei oikeastaan ketään tuntenut täältä, mutta nyt 2. lukukauden jälkeen luokkalaisten kanssa tulee hyvin juttuun ja on saanut paljon uusia kavereita.

Luokkalaisten kanssa toimeen tuleminen ei ole ollut viimeisinä kouluvuosina missään nimessä itsestään selvyys ja nyt tuntuu että elämä voittaa oikeasti ja jostain koulun käynnistä voi nauttiakin jopa, eikä se ole pakko pullaa, itku kurkussa väännettyä pakko suoritusta. Vain sitä varten että pääsee seuraavaan opiskelupaikkaan. Luojan kiitos tuo aika on ohi, ja siitä on voinut oppia paljon.

Wuhuu Valmis palveluvastaava luokalta 08G

31.05.2011

Kävin tänään myös seikkailemassa vähän Lohjan abc:llä (ei minulle ei makseta mainostamisesta.)

Samalla kuvaa uudesta hiustyylistä, eli lyhyt malli on takaisin ja näyttää enemmän omalta ! 

Ps. Kolarin tutkintapäätös tuli. Kuten arvata saattaa kukaan ei ole syyllinen mihinkään, ja vakuutusyhtiöt keskenään neuvottelee ketkä korvaa ja mitä :)) Vihdoinkin, on esitutkinta saatu loppuun ja ei tarvitse sitäkään asiaa miettiä enempää

Sinä tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö panin peliin koko elämän?

Kevät on vierinyt hirveellä vauhdilla ohi jo ! Mitäs hittoa, kesälomaa koulusta, harkka ohi. Kesä pitäisi tehdä kahtaa työtä. Wuhuu bileet pystyyn, eiku niin joo oon töissä. Toisaalta rahan tuloa ei voi estää ja ehkä syksyllä on kiva taas lähteä opiskelemaan. Kuhan nyt saisi kevään rästit tehtyä.

Kevät on muutenkin ollut ihanaa aikaa, vaikka siitepöly allergiat koitti jyrätä ylitseni. Ei onnistunut, tarpeeksi lääkkeitä nassuun vaan niin taas mentiin. Uudet ja vanhat tuttavuudet ovat piristäneet kevättä. Ihanaa kuulla ihmisistä joista ei ole kuullut VUOTEEN mitään. Oikeesti olisin voinut kaksi päivää leijua vain ilmassa kun kuulin näistä ihanista ulkomaan tuttavuuksista. Ja uudet tuttavuudet on aina mukavaisia.

Nyt kumminkin kesä sitten Turun suunnalla äitin nurkissa pyörimässä. Ja ei yhteiselomme kokonaisena perheenä ei ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimasta, vaan kaikilla menee hermot. Ja muuttokin olisi edessä heinäkuun aikana.

Mutta töitä teen liikennemyymätyöntekijänä(Ah, työ ihana sanahirviö tekee paluun CV:n. Ja kesällä pääsen myös leirille kesätyöntekijäksi. olen enemmän kuin iloinen kyseisestä asiasta ja voisin tämänkin hyväksi tanssia ja leijua ja julistaa maailmalle ilosanomaa !

Olen onnessa pyörivä pieni pallo ! :)

Päivä 30 - soittolistallani

Selailin tuossa köyhän opiskelijan spotify listaa ja artisteja joita sieltä löytyy on

Pekka Laukkarinen, Robin (?!), Zen Café, Bruno Mars, Taio Cruz, Jippu, HB, kls, Idän Ihmeet, Sunrise Avenue, Paramore, Jukka Poika, Raappana, Uniklubi, Juha Tapio, Kaija Koo, Chisu ja skillet. Siinä ehkä murto-osa artisteista.

• Pekka Laukkariselta rakastan tällä hetkellä kappaletta Cloriaa
• Robin on listalla jostain kumman syystä, ei voi tietää.
• Zen Café on nostalgian vuoksi
•  Bruno Mars on ihan vain muutamn kappaleen takia, mitä on välillä ihan kiva kuunnella
• Taio Cruz on tunnelman ja fiiliksen nostattaja
• Jippu on vaan Jippu
• HB - Hanki elämä yhdistetty kertoo paljon
• kls - tyttö. Riittänee syyksi
• Idän Ihmeet. Vähän erilaista gospelia teille
• Sunrise Avenueta on tullut jo kuunneltua useampi vuosi
• Paramore. Ruisrock 2011 selittää paljon
• Jukka Poika, letkee meininki
• Raappana letkeä meininki myös tällä
• Uniklubi ja lukio vuosi
• Juha Tapio on Juha Tapio 
• Kaija Koo ja tinakenkätyttö, Muistoja.
• Chisu - Yksinäisen keijun tarina
• Skillet - gospeliahan tämäkin on.

Siinä joitain syitä miksi jotkut löytyvät listalta. Listalta löytyy toki muitakin, nämä on vaan ne mitkä muistan ulkoa.

Idän ihmeet - Potpuri kannattaa kuunnella. 40 biisiä laitettu tollaseen 6 minuutin pätkään. 

Tampere viikonloppu

Turusta nuoria lähti 34 kpl ja vahvistuksesti otettiin neljä työntekijää ! Valoitettiin Kirkon nuorisopäivät! Ja taidettiin tosissaan valoittaa sillä turkulaisistahan ei ikinä lähde mitään ääntä tai mitään. Perjantai meni hyvin mukavasti idän ihmeiden  keikkaa odotellessa muutenkin fiilistellessä hyvää musiikkia. Perjantaina käytiin myös kevyessä kahden tunnin messussa. Okei olis  varmasti ollut hyvä jos keston olisi tiennyt etukäteen. Mutta varaus oli maksimissaan tunnin messuun, niin ei keskittymiskyky riittänyt vaan ajatuksena oli nukkumaan, nukkumaan, nukkumaan...

Lauantaina olikin vuorossa kirkko 2020 seminaari jossa yhtymä tuli huomattua, isospankki idealla erityisesti. Muutenkin saatiin hyvin ääntämme kuuluviin ja mainostettua heimokäräjiä, joka yhdistää yhtymän nuoria ja näin ollen saadaan äänemme paremmin kuuluviin ja päätöksiäkin aikaan. Sekä yhtymästä saadaan yhteinäisempi, kun nuoret tutustuvat toisiinsa.

Lauantaina oli myöskin Juha Tapio esiintymässä Ristirockissa. Oi voi, yhtä ihanaa olla kuuntelemassa. Onneksi ei oltua ainoita jotka halus kuulla keikan loppuun. ! Muita hyviä oli Tera(Pia). Miriam sai valoillaan aikaan päänsäryn jo heti alkuunsa. Tack så mycket. Ristirock oli kyllä hyvä miksaus pöydän vierestä oli hyvä kuunnella.

Sunnuntai alkoi leppoisasti huvipuistomessulla ja sen jälkeen saatiikin renkkua ja mennä kolme ja puol tuntia laitteissa. Pieni sisäinen lapsi pääsi taas irti, kun yhtymän vanhimmat nuoret pääsi juoksemaan Viikinki laivan kautta hurrikaaniin ja siitä jatkamaan kierrosta tornadoon ja ilmaveiviin. Toki tuli myös käveltyä angrt birds kylän läpi ja half pipen jälkeen oli kierros hyvä päättää hevoskaruselliin. Kotimatkalla olikin sitten bussista hiljaista ja tasaista tuhinaa kun vähän väsytti :D

Päivä 29 - Tähän pyrin

Kliseistä olisi sanoa pyrkivänsä olemaan hyvä ihminen ja nönnönnöö ! Hitot minä ainakaan en siihen pyri !

Tavoitteena saada opiskelut suoritettua kunnialla läpi, päästä alansa töihin ja tehdä juuri niin kuin itse haluan. Perustaa perhe sitten kun sen aika on.

Tällä hetkellä pyritään löytämään omapaikka kartalta, missä haluaisui asua pidempään kun sen vuoden tai kaksi.

On monia asioita mihin ihminen voisi pyrkiä, mutta ei aina resurssit yksin riitä. Jos on useampi saman henkinen niin sitten se voikin olla mahdollista, ehkä jonain päivänä maailma näyttää siltä, miltä se nyt näyttää, kun sitä katsotaan vaaleanpunaisten lasien läpi. Luoja yksin senkin tietää.

Päivä 28 - ikävöin

Ikävöin viime kesää. Lomaa, sitä aikaa kun oli aikaa olla riparilla pyörimässä ja häröilemässä. Aikaa jolloin pystyi viettämään kavereiden kanssa aikaa.

Ikävöin myös asumista Turussa. Kaikki oli lähellä ja helppoa. Juuri tänään puhuin kaverin kanssa kuinka mulla pitäisi olla kämppä myös turussa. Voi kun opiskelijalla olisi moiseen varaa! Mikä unelma pitää kahtaa asuntoa eri paikkakunnilla. Pieni unelma tällä hetkellä. Ikävöin oikeasti sitä että kaverit voivat soittaa että ollaan kahden minuutin päästä siellä, keitä kahvia. Ja sitä että voi jutella yö myöhään ja nauraa itsensä kuoliaaksi. Eikä myöskään välttämättä tarvitse ajatella sitä missä kunnossa on tulossa kotio. Eihän sitä vantaalla tarvitse tehdä, tai pitää jotta löytää kotiinsa... KAIKKI kumminkin asuvat turussa, ja minä yksin jossain vantaalla.

Päivä 27 - Suosikkipaikkani

Virallista suosikki paikkaa ei ole. Tai on oikeastaan, koti. Kotona kaikki on hyvin ja siellä saan olla rauhassa. Se on oma pieni turvapaikka. Totta kai tulevaisuudessa haluan jakaa kodin jonkun kanssa, mutta nyt se ei ole millään tavalla ajankohtaista. Syksyllä ehkä muuttamalla soluun, saa nyt nähdä mitä kesän aikana tapahtuu.

Toisaalta on myös kivaa olla kavereiden luona. Rentoutua ja olla möllöttää. Juoruta ja juoda kahvia. Tehdä jotain hullua. Olla tekemättä mitään.

Suosikki paikkani on siellä missä voin olla oma itseni.

Päivä 26 - Pelkään

Pelkään monia asioita. Pelkään menettäväni läheiseni, pelkään satuttavani toisia ihmisiä omalla käytökselläni. Pelkään istua auton kyydissä, pelkään isoja autoja, pelkään käärmeitä, pelkään muutoksia.

Toiset peloistani ovat ajankohtaisempia kuin toiset. Läheisten menetys kummittelee aina taustalla. Toisten satuttaminen vaikuttaa siihen etten hae riitatilanteita toisten kanssa kovinkaan herkästi. Auton kyydissä istuminen vaikuttaa siihen, että mieluiten ajan itse. Rekkojen ja muiden autojen pelko väistyy sillä että turvaväli on tarpeeksi pitkä. Käärmeiden kanssa ollaan sujut siinä määrin että kun en näe niitä elämä on ihan jees. Muutosten pelkoon ei auta kuin tottua. Pikku hiljaa, sillä elämä ei ole muuttumatonta.

Ja kuvia en tähän postaukseen nyt saa sillä oma rakas koneeni on huollossa.. :(

Päivä 25 - Ensimmäinen

Päivän ensimmäinen ketutuksen aihe oli varmaankin äidin päätös ostaa unelmieni pyörä... Itselleen. Luoja ei voi todellista kerrankin oisin saanut pyörän EDULLISEEN 45 euron hintaan, niin käy näin. Noh ei kai auta muu kuin itkeä ja kitistä ja ostaa pyörä 120 eurolla. Tekee kevyen loven budjettiin ja toimivasta puhelimasta on edes turha haaveilla.

Päivän ensimmäinen ilon aihe taisi olla kaverin näkeminen ! Joitain piristystä tähänkin päivään.

Päivän ensimmäinen syöty asia oli omena, matkalla töihin, autossa. Oliko kiire, kyllä.

Päivän ensimmäinen opittu asia taisi olla taas jonkin asiakkaan nimi. Hyvä minä !

Nyt päivän viimeinen asia saa olla tämän tekstin julkaiseminen ja nukkumaan meno. (Jos vaikka aamulla ei ihan niin paljoa ketuttaisi.)

Päivä 24 - Tämä saa minut itkemään

Hmmm, itken monistakin syistä. Henkisestä ärsytyksestä, ketutuksesta ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Ennen itkeminen oli kielletty asia. Tämän vuoden puolella olen oppinut että itkeminen on ihan hyvästä välillä. Viimeisiä itkun aiheita on ollut retriitti, oma tyhmyys, kela ja stressi.

Itku voi olla myös positiivista. Ilosta on ihan kiva välillä itkeä. Saatan itkeä silloin kun nauran. Viimeksi meinasin itkeä koulussa akvaariotentin arvostelun jälkeen. Se oli hieno tentti ja meijän ryhmän toiminta oli niin naurettavaa ettei ollut mitään järkeä.

Muistutuksena itkeminen on hyvästä ! Oli se sitten ilosta tai surusta (:

Päivä 23 - Tämä saa voimaan minut paremmin

Idän ihmeet

Pekka Laukkarinen- Gloriaa, (www.pekkalaukkarinen.net)

Töitätöitäkouluakouluakouluatöitätöitä

Ihan alkuun mainos !
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tuo  otsikko tuntuu olevan tämän hetkistä elämää. Tänään pääsin onneksi tunnin aikaisemmin pois tuolta hampurilaisten luvatusta maasta ! Kaverikin oli kivasti kaivannut viestin muodossa työpäivän aikana. Piristi kummasti päivää, tosin ei se että tämä henkilö oli kovin hankala luonne poistumaan kotoa. Ja taisi myös huomata että mulla alkoi myös palaa pinna jossain välissä mukavasti.

Mutta ei se mitään, huomenna töiden jälkeen katsomaan nälkäpeliä ja muutaman trailerin nähtyä on odotus elokuvan suhteen korkealla ! (: Huomenna sitten näkee onko intoilu turhaa vai ei (:

Päivä 22 - Tämä järkyttää minua

Tämän otsikon alle aiheen valitsemiseen meni ehkä se 2 sekuntia. Valitettavasti. Valinta oli helppo tehdä. Koulukiusaaminen


Yhä useammin saa otsikoista lukea miten koulukiusaaminen on 'lisääntynyt' Itse en täysin niele tuota. Kiusaamista on varmasti ollut jo omana aikana, kun kävin ala-astetta (tai siis nykyään sanottuna alakoulua...) Tänä päivänä vaan tuo kiusaaminen on näkyvämpää ja vieläkin enemmän varmasti fyysisempää. Ja henkisen kiusaamisen määrä tuskin on laskenut...

Henkilökunta peruskouluissa tuntuu olevan voimattomia reagoimaan ongelmaan millään tavalla. Ammattikoulussa Turussa taas kiusaamiseen reagoidaan samantien kun se tulee ilmi. Pystyttäisiinkö siihen myös peruskouluissa ? Saadaanko peruskouluihin tarpeeksi resursseja siihen ? Taisteleeko tarpeeksi moni ihminen niiden resurssien puolesta..

Koulukiusaaminen hankaloittaa monen ihmisen koulunkäyntiä. Tulee pelko mennä kouluun, jäädään koulusta pois. Saatetaan keskeyttää koulu, kiusattu satuttaa itseään, ja pahimillaan tappaa itsensä kun ei kestä arkea. Ja yhä nuorempi tuntuu päätyvän valittettavasti tähän.

Mikä on kiusaajan näkökulma ? Sen haluaisin kuulla

Päivä 21 - Toinen hetki

Yritin jo eilen aloittaa tämän tekstin kirjoittamista, mutta voin kertoa ei onnistunut. Ja vieläkin tökkii pahasti. Kai tämäkin on periaatteessa toinen hetki..

Toinen hetki elämässäni noooh, periaatteessa voisin sanoa nyt eläväni tuota toista hetkeä. Kolarin aikana luulin hetken ajan että tää oli tässä tämä elämä. Mutta ei todellakaan ollut ja nyt on jo reilun kuukauden aikana otettu taas kaikki mahdollinen irti. Tosin joku on välillä koittanut aina vähän lyyä kapuloita rattaisiin, mutta ei ole onnistunut. Minä olen, minä elän, olen onnellinen ! :))

päivä 20 - Tässä kuussa

Tätä kuuta ei kyllä montaa päivää ole jäljellä ja liian monta päivää mennyt. Olen tämän kuun aikana opiskellut varmaan enemmän kuin laki sallii. (niin vissiin, viimeisimpään tenttiin meijän ryhmä lähti lukematta....) Koulussa on ollut vaihtelevan hyviä luentoja. Luennoilta on myös hyvin lähdetty aikaisemmin kun ei ole kiinnostanut vaan parempaa tekemistä on löytynyt naapurista. Koulun osalta panostin myös sen verran että osallistuin luokan saunailtaan ! Se mikä tapahtui saunaillassa jäi saunailtaan..

Olen myös ollut töissä aivan liikaa. Tulorajat nousee kohta vastaan ja muutama vuoro olisi vielä jäljellä ! Noh, onneksi ei ollut helmikuussa niin paljoa töitä..

Olen myös osallistunut seurakunnan toimintaan. Naistenpäivänä oltiin kuuntelemassa Pekka Laukkarista ! (sekä syömässä pitsaa...) Tyttöporukalla totta kai ! Osallistuin myös viime viikonloppuna leirille, vaikka oli töitä.. Sain kuulla tästä kun piti olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Ei voi mitään tää on tätä mun elämää ja yksi ei taida sitä ymmärtää.

Olen ottanut aikaa itselleni aivan liian vähän ja aivan liian vähän nähnyt kavereita tuolla varsinais-suomen puolella. Tästä voin syyttää vain itseäni ja töitä.

Tämän kuun aikana tulen suorittamaan ja aloittamaan ensimmäisen harjoittelun Sosionomi opiskelijana. Tuo tapahtuu Turussa joten ehkä näen ystäviä ja kavereita enemmän. Toisaalta sitten jäävät koulukaverit ja muut täällä pk-seudulla vähän vähemmälle huomiolle. Onneksi on välireflektio päivä!

Tämän kuun aikana pitäisi myös tehdä kesälle suunnitelmat. Tai siis organisoida kahdet työt silleen ettei ne ole kovin paljoa päällekkäin ! Ehkä mä selviän tästä !

Aion myös parantaa tapani blogini suhteen. Toivottavasti

päivä 19 - kaduttaa

Elämässä on muutamia asioita, joita saatan katua. En kumminkaan aio murehtia niitä, sillä olen tyytyväinen tähän hetkeen. Mennyt on mennyt ja tuleva on tulevaa. Olenhan vain ihminen ja virheet on minullekkin sallittuja. 

En välttämättä ole aina sitä tajunnut, nyt sen kumminkin ymmärrän. Hyvä että edes joskus tajusin sen.

Joten mikään ei kaduta ! 

Kuulumisia

Muutama viikko taas vierähtänyt ilman päivittelyä. Enkä kyllä aio pahoitella. Olen kerrankin panostanut kouluun edes jossain määrin, sekä työssäkäymiseen. Olen yrittänyt epätoivoisesti saada elämääni järjestykseen. Vastoin käymisiä on ollut taas enemmän kuin pienen ihmisen tulisi kestää. Siltikin edelleen mennään eteenpäin, kiitos perheen ja kahden hyvän ystävän.

Käänne kohta taisi olla viime viikonlopun leirin hiljaisuuden retriitissä. Retriitti ei ollut kuin tunnin mittainen ja ensimmäinen vajaa puoli tuntinen meni helposti vältellen oman mieleniskuja. Sen jälkeen ei ollut helppoa, vaan iskut piti ottaa vastaan kuin nainen. Ihmisen mieli onkin ehkä oma pahin vastustaja. Vartin verran ehdin noita iskuja ottaa vastaa, kun piti lähteä ehtoollismessuun. Pientä taukoa omalta mieleltä, mutta tuon jälkeen iskut tulivat entistä pahempana. Mutta selvisin kiitos työntekijämme ja kaverini.

Ja nyt muutaman päivän jälkeenpäin on tajunnut että tuo tuli ihan oikeaan väliin. Sillä nyt tajuaa taas ettei kaikki ole niin vakavaa, ja kaikesta selviää. Elämää ei pidä murehtia liikaa eteenpäin, eikä katsoa liikaa taaksepäin vaan pitää muistaa keskittyä tähän hetkeen. Sillä elämme tässä ja nyt. Ja joku aivan varmasti ohjaa meitä eteenpäin.

Päivä 18 - mieleisin syntymäpäiväni

Inhoan syntymäpäivien viettoa. En aina välttämättä halua olla huomion keskipiste. Ja muutenkin osa juhlatilaisuuksista on sen sortin pakko pullaa, kun pitää olla nättinä hiukset laitettuna, meikattuna, siistit vaatteet ja blaah !

Mutta 18 -vuotissyntymäpäivä oli poikkeus. Varasin erillisen tilan oikeen minne saadaan sukulaiset ja kaverit kaikki paikalle kerralla. Ja olihan tuo 18 maaginen ikä tuolloin, osa kavereista oli jo täyttänyt ja osa ei. Tätä varten oli järjestetty juhlat ennen kuin me täysi-ikäiset poistuimme tutustumaan baarielämään. Ei ollut muuten hirveän erikoista, en vieläkään viihdy missään baarissa. Siellä on liikaa ihmisiä ja liikaa meteliä että pystyisi keskustelemaan kenenkään kanssa yhtään mistään. Mutta tuolloin kumminkin tuli vietettyä kavereiden kanssa synttärit ja sen jälkeen kyseisiä juhlia onkin parhaimman mukaan yritetty vältellä. 

Päivä 17 - Mieleisin muistoni

Mieleisintä muistoa on vaikea valita. Monia muistoja ehtii kertyä meinaan ihan tosi paljon reilun 20 vuoden aikana. On lapsena leikityt leikit, tehdyt kolttoset, vietetyt hetket koulussa. Kuudennella luokalla tuli vietettyä leirikoulussa ihan huippu aikaa silloin.

Yläasteella jalkapalloon liittyvät hetket ovat ihan huippu hetkiä. Noilta hetkiltä osaan selkeästi valita yhden. Vuonna 2005 voitettu ruotsin nortälje cup. Ensimmäisenä suomalaisena tyttö joukkueena. Oltiin aika ylpeitä ja iloisia. Lähdettiin varmaan jonain alta vastaajana siihenkin turnaukseen.

Lukion ajoilta löytyy mieleisiä ja vähemmän mieleisiä muistoja PALJON. Oih sitä elämän myllerystä tuonnoin (Kuultaako aika muistot?) Tapasin maailman ihanimman ihmisen tuolloin.

Ja hän varmasti arvostaa tätä kuvaa kovin paljon täällä blogini sivuilla! Mutta siinä ihminen joka voisi kirjoittaa elämän kertani, jos en sitä ehdi tehdä. Häneltä sopii yrittää kaivaa tietoja. Olen tosin melko varma ettei se onnistu.

Lukion ensimmäisen ja viimeisen vuoden aikana ehdittiin paljon tehdä ja touhuta. (myös aiheuttaa pahennusta (!)) Sen jälkeenkin ollaan toteutettu mitä mielenkiintoisempia päähän pistoja aina välillä.

Nyt kumminkin vanhemmiten olemme toivottavasti ehkä hieman rauhoittuneet. (No ei todellakaan olla, asutaan vaan niin pirun kaukana toisista ettei ehditä toteuttaa mitään...)

Mieluisia muistoja on myös kertynyt monen monelta riparilta. Jokaiselta leiriltä oppii aina jotain uutta, vaikka luulisi jo että kuuden (6) vuoden aikana olisi jo kaikki mahdolliset asiat oppinut. Mutta ei toivoakaan, edelleen saatetaan itkeä riparin viimeisenä iltana ja kaikkea muuta mukavaa. Noista kumminkin jää aina miettimään sitä mahtavaa yhteen kuuluvuuden tunnetta, ja sitä kuinka kaikki on (yleensä...) Kavereita. Mahtavuutta !

Tiivistettynä voisi sanoa että mieluisimmat muistot liittyy ystäviin, onnen pieniin hetkiin. Tuollaisista hetkistä ei voi vain varata sitä mieluisinta, se on kuin valitsisi lapsistaan kuka on lempilapsi.

päivä 16 - Ensimmäinen suudelma

Ensimmäinen suudelma, noh meneekö jossain määrin henkilökohtaisuuksiin, saattaa mennä..

Ensimmäinen suudelma on muutenkin hirveän hankala muistaa, vaikka silloin tuntui että sen kyllä tulee varmasti aina muistamaan. Kokemuksesta ei kumminkaan ole jäänyt mitään traumoja, joten se on varmasti ollut positiivinen kokemus. 

Henkilön sentään muistan, ja voin todeta etten periaatteessa ainakaan tällä hetkellä toivo että se olisi kukaan muu. Molempia on tuolloin varmasti jonkin verran jännittänyt positiivisella tavalla, ja molemmat tuskin sitä katuu

15 - Unelmani

Unelmia varmasti jokaiselta löytyy monenlaisia. Pienempiä ja suurempia. Itselläni pienempiin unelmiin kuuluu tällä hetkellä valmistuminen ammattikorkeakoulusta, oma asunto, perhe, matkustaa.

Valmistuminen ammattikorkeakoulusta kuuluu unelmiin ihan vaan sitä varten että nyt kun vasta ensimmäistä vuotta opiskelen niin koulu tuntuu tökkivän hieman liikaa vastaan muun elämän ohella. Mutta toisaalta se riemun tunne jo vajaan kolmen vuoden päästä kun on valmis ja ei välttämättä enään IKINÄ tarvitsi opikella...<3

Oma asunto sillä käsitteellä että se olisi omassa omistuksessa. Vuokra-asuminen on jo tullut nähtyä, ja muutokset on niin minimaalisia mitä on saanut asunnoissa tehtyä ettei niistä ole oman näköistä saanut tehtyä. Vuokra-asuminen ei myöskään ole se pysyvin ratkaisu ja haluan jossain välissä elämääni pysyyvyttä. Paikan jonnekkin kuulun. Ja oman asunnon ei tarvitse olla mikään luksus lukaali suoraan jonkun sisustus lehden keskiaukeamalta. Vaan aivan oma näköiseni, siellä pitäisi olla juuri ne esineet ja asiat josta tykkään.

Perhe. Unelmista ja haaveista jossain määrin läheisin ja kaukaisin. Sillä onhan mulla jo yksi perhe. Mutta haluan perustaa sen niin sanotun oman perheen, jossain välissä kun saan oman elämänsä hallintaan ja on valmis ottamaan vastuun jonkin ihmisen kasvattamista. Ihan vakavasti ja tietyllä omalla asenteellaan rennosti.

Matkustaminenkin on opiskelijalla vain unelmissa, sillä säästäminen tuntuu mahdottomalta tässä tilanteessa ja lähteminen mahdottomalta. Sitten kun on rahaa ja aikaa teen ihan mitä huvittaa ! Olen villi ja vapaa. Vakavoidun ja asetun sijoilleni. ( Minä mitään vakavoidu !! )

Nämä kaikki aion toteuttaa viimeistään sitten kun olen rikas kirkon nuorisotyönohjaaja ;)

Riparista

Viikko kahdeksan meni maan mainiossa seurassa Kunstenniemessä, syödessä, riehuessa ja päättömiä ideoita luodessa. Rippileirillä. Kisahdeksan päivää meni lennokkaasti eri leikkien, sketsien ja ohjelma muotojen parissa. Paljon uusia ihmisiä, isoset oltiin mitä parhaimpia.

Aluksi oli pelotti lähteä toteuttamaan riparia joka toteutetaan kahden eri seurakunnan toimesta. Syytä pelkoon en tiedä, sillä olenhan ennenkin ollut toteuttamassa leiriä joissa leiriläiset, työntekijät ja isoset ovat useammasta eri seurakunnasta. Tässä pelkoa lisäsi tieto leirin sukupuolijakaumasta. Leiriläisinä oli 16 poikaa ja 1 tyttö. (Tähän saattoi jossain välissä leiriä tapahtua jotain hetkellisiä muutoksia...) 


Leirin alussa jo huomasi että porukka on mahtava, ja tämän leirin tekeminen ei tule olemaan mitään pakko pullaa, ja ennen viimistä päivää ei todellakaan huudeta ja paiskota ovia tyylillä että "PÄÄSTÄKÄÄ MUT POIS TÄÄLTÄ ?!" Leirin viimeisenä iltana lähinnä itkettiin sitä että miksi pitää lähteä pois, ja miten onkaan ollut hyvä leiri ja kiitettiin ihmisiä mahtavasta leiristä ja vielä paremmasta yhteishengestä.

Tollasella porukalla voisi lähteä useamminkin tekemään leiriä, sillä leirin jälkeen ei mennyt sitä perus kolmea päivää nukkuessa. Nyt leirin jälkeen oli kyllä ihan kiva palata kotiin, mutta konfirmaatioon on kiva mennä ja moikkailemaan ihmisiä taas. Ja parhaiten tuon leirin tiivistää yhden leiriläisen tiivistys "Me tultiin tänne erillisinä ihmisinä, mutta me lähdetään pois täältä yhtenä porukkana." Ah, sydän meinasi sulaa tuossa kohtaa oikeasti.

Meilläpäs on vähän erinlaiset kysymykset. Ensimmäinen ja viides kysymys ratkaisi kaiken ;)

"Jos sä kuulut kaarinaan niin huuda Hei. Hei,hei! Jos sä kuulut Piikkiöön niin huuda hei! Hei, Hei! Jos sä kuulut PiKaan ja oot ylpeä siitä, jos sä kuulut PiKaan niin huuda Hei! Hei Hei!"

Riparia

Perjantaina saavuttu riparille, ja tähän mennessä jo reilut 400 kuvaa otettu. Porukka on mahtava ja paljon uusia tuttavuuksia saatu. Ja todella erilainen leiri kokemus, kun leiriläisiin  kuuluu 16 poikaa ja yksi tyttö. Ennen leiriä sai kauhulla odottaa että mitä tulee, mutta nyt kun muutaman päivän täällä ollut, on leiri ollut vain ja ainoastaan positiivinen kokemus. Paljon ns. rennompaa ja näin.

Päivä 14 - Mitä minulla on tänään päällä

Hyi yäk, tämän päivän vaatetus on niin kotona olo vaatetus ettei sitä edes kannata kuvata. Yksin kertaisesti päältäni löytyvät ehkä maailman mukavimmat housut. Mustat fleece kangasta olevat. Varmasti valmisteltu tällästä kotoilua varten. Sukkia en ole jalkaan edes jaksanut tänään laittaa vaan tommoset töppöset on ollut tosi mukavat. Päältä löytyy myöskin kiroilevan siilin t-paita "kyll oli paska päivä !" ja seurakunnan huppari. Eli melkein kotoilu vaatteet on kyllä !

Päivä 13 - Tällä viikolla

Tämä maanantaista alkanut viikko on mennyt jotenkin ohi jollain tavalla, tuntuu ettei mitään niin sanotusti maailmaa mullistavaa ole tapahtunut. Maanantai aloitettiin jo rehellisesti Järvenpäässä MSO:lla katsomalla superbowlia. Giants voitti muuten. Lajin syvin olemuskin alkoi selvitä ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Maanantai aamulla mukavasti samoilla silmillä kouluun ja koulusta kotiin.

Tiistaina koulussa puolikas päivä koulussa, iltapäivä kului ryhmätehtävää tehdessä. Puolet ryhmästä oli fyysisesti läsnä, kolmas oli kotona sairastamassa kuumettaan pois. Yksi migreenissä. Kuumetta sairastava henkilö kumminkin kyseli mitä voi tehdä ja aloittikin tehtävän tekemisen vauhdilla. Tiistai kului rattoisasti perehtymällä nuorisorikollisuuteen. Tulipahan todettua että itsellä olisi vielä vajaa vuosi noin 10 kuukautta aikaa tehdä rikos, ja saada tuomio siitä nuorisorikollisena...

Keskiviikko ja ärsytys. Ärsyyntyminen alkoi jo heti aamusta kun koulu alkoi jo poikkeuksellisesti 8.30, puoli tuntia ratkaisee tuohon aikaan PALJON. Koulussa ei mene sen paremmin, yritys tavoittaa poliisia ja saada tietoja mikä on tieto kolarisuman selvityksestä. Vakuutusyhtiöni on liian aikaisin liikkeellä sillä tutkintaa on hädin tuskin saatu aloitettua. Ärsyyntymistä lisää tieto että yksi ryhmämme sankareista ei ole saapunut kouluun, ilmoittaa saapuvansa. Ei saavukkaan. Tehtävät ei etene, viikko 8 lähestyy uhkaavasti... Kotona nukkumaan mutta eipä ole mieli parempi vielä.

Huomenna onneksi viikon viimeinen koulupäivä. Sekin lyhyt ja saa iltapäivästä palautetta KRL opinnoista. Ihan jees. Ja perjantaina kotiin, ja käymään leirillä ! Ihan hyvä loppu viikko tulossa, sillä viikonloppuna olisi myös tarkoitus päästä töihin saakka tällä kertaa.

Päivä 12 - käsilaukussani

Käsilaukun taikka laukun sisältö riippuu ihan siitä minne ollaan menossa. 

Pääsääntöisesti sieltä kumminkin aina löytyy avaimet, kukkaro, kännykkä, sytkäri papereita. 

Kouluun menessä saattaa mukana olla läppäri ja mahdollisesti jotain millä kirjoittaa. Yleisesti sieltä myös löytyy kurkkupastilleita, lapasia, pipo, lukkosula, taskulamppu ja toisinaan jopa meikkipussi. 

Viihteelle lähtiessä laukusta löytyy tasan vain henkkarit, pankkikortti, käteistä rahaa ja puuteri.
Nykyään laukusta  sieltä myös saattaa löytyä näin talviaikaan lapaset, lukkosula, toisetkin lapaset...

Koulukiusaaminen

Löysin eilen naamakirjassa seikkailessa jutun, joka sai pohtimaan taas asioita omasta menneisyydestä elämästä. Enkeli Elisa 1996-2011

Koulukiusaaminen tuntuu vain vuosi vuodelta muuttuvan julmemmaksi, fyysisemmäksi entisestään. Henkistä väkivaltaa ei tule unohtamaan. Mitä tekee nuoren itsetunnolle jatkuva, jokapäiväinen huorittelu, haukkuminen ja pilkkaaminen. Voin olla varma ettei se ainakaan kohenna nuoren itse tuntoa. Mistä toisille edes nousee mieleen hakkua toista, tai töniä, potkia ja seurata kotimatkalla? Tuo on kysymys johon haluaisin joskus saada vastauksen. Kohotetaanko sillä itsetuntoa vai mitä? Sillä itse asian näen ettei, itsetuntoa pysty kukaan kohottomaan sillä että haukkuu toista. Paremmin itsetuntoaan voisi esimerkiksi kohottaa kehumalla toista.

Olen itse kokenut koulukiusaamisen. Selvinnyt siitä, pistänyt vastaan ja paikaillut sen aiheuttamia haavoja. Meinannut luovuttaa, lopettaa lopettaa koulun. Onneksi en. Olin rohkea silloin, olenko sitä enää, tiedä sitä sitten.

3.2.2012 Poikkeus kotimatkaan

Kello on jotain vähän vajaat yksi iltapäivällä, kotimatka Turkuun on alkanut. Aurinko paistaa Järvenpäässä, jossain välissä alkaa hiljalleen sataa lunta. Ensimmäinen pysähdys Korsossa. Lunta tulee enemmän ja näkyvyys heikkenee jonkin verran. Toinen pysähdys Jokiniemi. Lunta tulee entistä enemmän näkyvyys huononee entisestään. Luokkakaverit toivottavat turvallista kotimatkaa. Takaisin Lahdenväylälle ja toteamus ettei täällä näe mitään oikeastaan, ja että mennään Helsingin läpi kotiin. Kehä kolmonen on tukossa kolarien ansioista. 

Vauhtia meillä noin 60 km /h, ja ihmiset ohittaa. Näkyvyys todella huono. Edessä on auto. Se ei liiku, me liikutaan. Jarrua. Auto ei pysähdy. Ensimmäinen törmäys. Selvittiin. Toinen törmäys. Auto osittain sisään. Lisää pauketta. Kipua, sekavuutta. 

Puhelu hätäkeskukseen. Aika tuntuu loputtoman pitkältä. Yritys tavoittaa äiti. Äiti ei vastaa. Paniikki pahenee. Puhelua isälle. Isä vastaa, ja kuulee mitä on käynyt ja soittaa äidille. Äiti soittaa takaisin ja samalla poliisit saapuvat. Odottellaan tietoja otetaan ylös. On kylmä, turvavyö puristaa edelleen ja toinen auto on edelleen liian lähellä. Ahdistaa. Itkettää. Pelottaa. 

Saadaan nousta autosta pois, lämmittelemään. Vajaa tunti kulunut, ambulanssi saapuu, ja tarkistaa kunnon. Ei mitään vakavaa. Takaisin lämmittelemään ja odottamaan hinausautoa. 3 tuntia kulunut, eikä hinausautoa näy, eikä kuulu. Saadaan poistua, jos joku tulee meidät hakemaan. 

Saadaan kyyti Helsinkiin. Yritys 1 VR:n kanssa kotiin, ei onnistu vaan meinataan päätyä Tampereelle ja Vaasaan. Liput vaihtoon ja seuraavalla junalla kohti Turkua. Jos onnistuisi. Oikea laituri löytyy. Juna saapuu ajoissa asemalle. Joudutaan kumminkin odottamaan 10 minuuttia teknisen vian takia. Turussa 8 tuntia myöhemmin, monta mustelmaa rikkaampana. Monta kyyneltä itkettynä. 

Piikkiöön. Idän Ihmeiden keikka on jo ohitse, pojat roudaavat tavaroitaan jo autoon. Muut seurakuntalaiset huolissaan, luonnollisesti. Itkettää kun saan Idän Ihmeiden levyn. Naurattaa kun pojat ei aluksi usko, että seurakunnan levy hajosi kolarissa. Henkisesti todella hajonnut olo.

Päivystykseen pienen palaverin jälkeen. Ei mitään isompia vammoja, rintalastassa jotain pientä. Reseptit lääkkeisiin mukaan, ja kotiin. Ei, ei vielä kotiin. Työpaikalle sairaslomatodistus vielä. Sitten kotiin, nukkumaan. 

Lauantaiaamuna herään järkyttävään särkyyn eripuolilla kehoa. Sängystä nouseminen ei edes tule mieleen ennen kun saan särkylääkkeen otettua.

Mutta se ei haittaa, sillä olen hengissä. Selvisin kolarista pelkillä mustelmilla. Kolarista, josta ei poliisin mukaan olisi pitänyt omin jaloin nousta autosta ulos. Nousimme molemmat. Onneksi. Taisi olla muutama suojelusenkeli matkassa. 

Tiedän ainakin minne matkani tehdä saan. 

Oi kyllä, tuo teksti kertoo siitä Lahden Väylän kolarista, jossa oli aivan liian monta autoa. Me ajoimme reilusti alle nopeusrajoituksien ja silti törmäsimme. Miten kävi niille, jotka ohittivat meidät ja ajoivat nopeusrajoitusten mukaan. Nopeusrajoitusten, jotka olivat aivan liian korkeat tuohon säähän ja keliin. Ja yksikin joka on jossain sosiaalisessa mediassa todennut "No voi luoja, eikö ihmiset osaa?" Tai "no jos minä olisin tuolla, ei olisi käynyt mitään!" "Vahingon ilo on paras ilo!" Voin kertoa että suurella todennäköisesti myös sinä olisit ollut siellä epämääräisten peltikasojen seassa, ja kuljettanut yhtä niistä. Vaikka kuinka varovasti ajoi, ei voinut välttää onnettomuutta. Ihmiset kuvittelevat itsestään liikoja, meistä kukaan ei ole täydellinen. Luojalle kiitos siitä. Voimme kumminkin oppia virheistämme. Ja valitettavasti  haluan todeta noille vahingoniloisille ihmisille, toivottavasti saatte itse kokea saman. Silloin tiedätte, että kaikki ei aina ole itsestäsi kiinni. 

Oma auto tuossa rytäkässä meni lunastukseen. Opel Corsa 1.2 i moottorilla. Mitä voit olettaa ? Oletus oli monella se ettei hyvin käynyt. Onneksi kävi toisin, ja me molemmat pystyimme sunnuntaina palaamaan takaisin opiskelupaikkakunnalla, ja maanantaina kouluun. Elämä jatkuu. 

Vielä ei ollut meidän aika.

päivä 11 - sisarrukseni

Meidän pieni sisarrus parvi koostuu yhteensä kolmesta naisesta ja yhdestä miehestä. Ja kaikista voidaan nykyään puhua noilla termeillä.

Luonteelta ja ulkonäöltä ei varmasti uskoisi että oltaisiin sisarruksia keskenemme kukaan. Kaikilla on omat tunnistettavat piirteet ja toimintatavat ollut aina  ja varmasti aina tulevat olemaan.

Vanhimmat sisarrukset ovat isän entisestä liitosta ja näiden kanssa näin ollen tullut vähemmän  oltua tekemissä kun asuivat äitinsä kanssa. Vanhemman siskoni kanssa nyt myöhemmin on tultua käytyä leffoissa ja muuuten vietettyä aikaa enemmän.

Sisarrusparvemme nuorin on itseäni 3 vuotta nuorempi sisko, joka tänä vuonna täyttää tuon maagisen 18 vuotta !! (Mikä tarkoittaa että itse täytän 21...) Siskollani on ehkä hieman hankala luonne ja vaatii omat käsittelytaitonsa sen kanssa.

Yhteiselo tämän sisarrusparven kanssa on sekalaista ja vaatii omanlaisen kestävyyden ja huumorintajun. Ja koska olemme kaikki erilaisia niin ei kaikki nallekarkitkaan mene välttämättä tasan. Toisaalta täydennetään varmasti kaikki toisiamme aina joltain osin.

Uusi vuodet, mitkä kujeet

Vuosi vaihtui, viime vuoden kulumisesta ei edes huomannut, kun nyt vasta jälkeen päin ajateltuna

• Saksan reissu
• Opinnäytetyöprojekti
• 2 valintakokeet
• Opiskelupaikka x 2
• Muutto Vantaalle
• AMK - opiskelu
• 20 vuotta elämää tuli myös suoritettua
• Kuusamo

Ja tuossa vasta pieni lista mitä kaikkea voidaan ajatella että viime vuonna on saavutettu. 

Tänä vuonna tavoitteena, selvitä toinen puoli vuotta AMK opiskeluissa, käydä töissä, saada kunnollinen kesätyöpaikka ja asettua aloilleen jonnekkin päin pidemmäksi aikaa kuin vuodeksi. Siinä on tavoitteita kattellaan mitä vuosi sitten tuokaan tullessaan

Päivä 10 - asuni

Tämän hetken lempiasuja, jos ei olisi näin kylmä ! Mekko löydetty seppälästä joskus alesta, sukkahousut samaten seppälästä, paita H&M:stä..

Päivä 9 - Uskoni

No nyt mennään henkilökohtaisuuksiin, ja sellaisiin asioihin joista ei puhuta hirveän paljon. Toisaalta miksi ei puhuta ? Koulussa tultu pohdittua asiaa jonkin verran tuossa joulukuussa.

Kuulun Evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Ja uskon muutamiin juttuihin, ja joitakin kyseenalaistan ajoittain ainakin. Olen suhteellisen aktiivinen seurakunta nuori. Kyllä puhun itsestäni edelleen nuorena. Usko elämässäni ei välttämättä näy päälle päin, enkä ole ketään pakonomaisesti kääntämässä mihinkään. Kukin uskokoon mihin tahtoo, jos uskoo meninkäisiin niin sitten uskon, itse uskon Jeesukseen ja siihen että syntini on anteeksi annettu ristinkuolemalla.

Usko saattaa jonkin verran näkyä musiikissa mitä kuuntelen ja joissain mielipide asioissa jonkin verran, ei nyt varmaan kovin paljon. En myöskään pelkää keskusteluita mistään aiheesta. Minä näen asiat miten näen ja toinen näkee ne toisin. Sitä kumpi on loppujen lopuksi oikeassa. Asioita tulkitaan tasan niin monella tapaa, kuin on ihmisiäkin.  Omasta uskostaankin on hirveän vaikea kirjoittaa. Itselleen on päässä todella selkeää miten uskoo, ja miten tätä maailmaa jäsentää. Kukin tavallaan, minä näin, te mahdollisesti jollain toisella tapaa.

tulkitkoon kukin tavallaan