Yläasteella jalkapalloon liittyvät hetket ovat ihan huippu hetkiä. Noilta hetkiltä osaan selkeästi valita yhden. Vuonna 2005 voitettu ruotsin nortälje cup. Ensimmäisenä suomalaisena tyttö joukkueena. Oltiin aika ylpeitä ja iloisia. Lähdettiin varmaan jonain alta vastaajana siihenkin turnaukseen.
Ja hän varmasti arvostaa tätä kuvaa kovin paljon täällä blogini sivuilla! Mutta siinä ihminen joka voisi kirjoittaa elämän kertani, jos en sitä ehdi tehdä. Häneltä sopii yrittää kaivaa tietoja. Olen tosin melko varma ettei se onnistu.
Lukion ensimmäisen ja viimeisen vuoden aikana ehdittiin paljon tehdä ja touhuta. (myös aiheuttaa pahennusta (!)) Sen jälkeenkin ollaan toteutettu mitä mielenkiintoisempia päähän pistoja aina välillä.
Nyt kumminkin vanhemmiten olemme toivottavasti ehkä hieman rauhoittuneet. (No ei todellakaan olla, asutaan vaan niin pirun kaukana toisista ettei ehditä toteuttaa mitään...)
Mieluisia muistoja on myös kertynyt monen monelta riparilta. Jokaiselta leiriltä oppii aina jotain uutta, vaikka luulisi jo että kuuden (6) vuoden aikana olisi jo kaikki mahdolliset asiat oppinut. Mutta ei toivoakaan, edelleen saatetaan itkeä riparin viimeisenä iltana ja kaikkea muuta mukavaa. Noista kumminkin jää aina miettimään sitä mahtavaa yhteen kuuluvuuden tunnetta, ja sitä kuinka kaikki on (yleensä...) Kavereita. Mahtavuutta !
Tiivistettynä voisi sanoa että mieluisimmat muistot liittyy ystäviin, onnen pieniin hetkiin. Tuollaisista hetkistä ei voi vain varata sitä mieluisinta, se on kuin valitsisi lapsistaan kuka on lempilapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti