Ikävöin viime kesää. Lomaa, sitä aikaa kun oli aikaa olla riparilla pyörimässä ja häröilemässä. Aikaa jolloin pystyi viettämään kavereiden kanssa aikaa.
Ikävöin myös asumista Turussa. Kaikki oli lähellä ja helppoa. Juuri tänään puhuin kaverin kanssa kuinka mulla pitäisi olla kämppä myös turussa. Voi kun opiskelijalla olisi moiseen varaa! Mikä unelma pitää kahtaa asuntoa eri paikkakunnilla. Pieni unelma tällä hetkellä. Ikävöin oikeasti sitä että kaverit voivat soittaa että ollaan kahden minuutin päästä siellä, keitä kahvia. Ja sitä että voi jutella yö myöhään ja nauraa itsensä kuoliaaksi. Eikä myöskään välttämättä tarvitse ajatella sitä missä kunnossa on tulossa kotio. Eihän sitä vantaalla tarvitse tehdä, tai pitää jotta löytää kotiinsa... KAIKKI kumminkin asuvat turussa, ja minä yksin jossain vantaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti