Löysin eilen naamakirjassa seikkailessa jutun, joka sai pohtimaan taas asioita omasta menneisyydestä elämästä. Enkeli Elisa 1996-2011
Koulukiusaaminen tuntuu vain vuosi vuodelta muuttuvan julmemmaksi, fyysisemmäksi entisestään. Henkistä väkivaltaa ei tule unohtamaan. Mitä tekee nuoren itsetunnolle jatkuva, jokapäiväinen huorittelu, haukkuminen ja pilkkaaminen. Voin olla varma ettei se ainakaan kohenna nuoren itse tuntoa. Mistä toisille edes nousee mieleen hakkua toista, tai töniä, potkia ja seurata kotimatkalla? Tuo on kysymys johon haluaisin joskus saada vastauksen. Kohotetaanko sillä itsetuntoa vai mitä? Sillä itse asian näen ettei, itsetuntoa pysty kukaan kohottomaan sillä että haukkuu toista. Paremmin itsetuntoaan voisi esimerkiksi kohottaa kehumalla toista.
Olen itse kokenut koulukiusaamisen. Selvinnyt siitä, pistänyt vastaan ja paikaillut sen aiheuttamia haavoja. Meinannut luovuttaa, lopettaa lopettaa koulun. Onneksi en. Olin rohkea silloin, olenko sitä enää, tiedä sitä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti