Päivä 7 - paras ystäväni

Ja nähtävästi jäänyt päivä välistä.

Paras ystäväni, on Outi. Ikää hänellä on nykyään 20 vuotta. Tutustuasemme hän oli nuorempi. Oli vuosi 2007, molemmat onnettomina oman elämänsä luusereina aloittivat lukion Turussa ja vielä samassa lukiossa, samalla psykologian 1. kurssilla vielä. Tuo meidän ns. Parempi puolisko vain sattui olemaan myöhässä. Tuolloin halveksin mokomaa tapaa, mutta nykyään tuo on suuressa arvostuksessa, sillä muuten emme olisi tuskin ikinä törmänneet. Jollain korkeammalla tahollakin tässäkin oli sormensa pelissä. Sillä muuten olisimme todennäköisesti törmänneet tuomaan sillalla... Ja ihan hippasen eri merkeissä.

Nyt sitten törmäsimme psykologian alotuksella ja tehtävänä kehua vierustoveria maasta taivaisiin, ja ensimmäinen mieleen tuleva asia on että tekisi mieli haukkua toinen pystyyn myöhästymisen takia pystyyn. Ja toinen osapuoli taisi havaita millainen nipottaja tuolloin olin, ja valittaa moisesta asiasta allekirjoittaneelle. Ja samalla käskeä vähän relaamaan elämässä.

No yhteistä taivalta on nyt takana reilut neljä vuotta, ja mitään ei kaduta. EI MITÄÄN. Kaikki loistavat ja ei niin ehkä tapahtuma hetkellä loistokkaat hetket. Ollaan talutettu toisiamme kotiin ja tiedetään toisistamme KAIKKI. Ja nyt joku kauhistelee että kaikki. No ihan oikeasti kaikki. Tyyliin milloin toinen viimeksi käynyt vessassa ja niin edelleen.

Siltikin kilometrejä nykyään on välissä huimaavat 200 kilometriä. Toisaalta ei kirjojen mukaan kovin kauan, mutta siltikin toinen meistä on koulussa Järvenpäässä ja toinen on töissä Turussa. Mikä hitto tässä sitten meitä oikein pitää yhdessä, kun ei edes seurustella toistemme kanssa? Saattaapi olla että olemme toisistamme hieman riippuvaisia. Ihan vaan hieman

Mutta näillä mennään, nähtävästi ei päästä toisistaan eroon ees, vaikka olisi 1000 kilometriä välissä.

Ja vapaata päivitystä tähän väliin

On taas päivittäminen jäänyt vähille vaikka on niin sattunut kuin tapahtunutkin.
On opiskeltu, on vietetty opiskelijan vapaa-aikaa ja sitten on taas oltu sitä kilttiä isosta, mikä on nyt välillä pakollinen rauhottuminen aina tähän opiskelija elämään.

Opiskelu nyt on mitä on tehtävät paukkuu osa bumerangin lailla takaisin. Niitä ei nyt jaksa ajatella sen enempää. Vaan loma on enemmän mielessä, rästien teko on kyllä osa lomaa valitettavasti. Mutta hyvin menee ja kyllä tästä koulusta vielä selvitään. Opiskelu tällä kuitattu ja sillä selvä.

Opiskelijan vapaa-aika on mennyt aika tarkalleen kuskina tai sitten täällä Vantaan Korsossa on tullut ehkä hieman ns. Opiskelijaelämää vietettyä. Mutta rankka opiskelu vaatii rankat huvit. Töitä on yritetty hakea, mistään ei mitään löydä. Tai löytää niin se ei sitten sovi aikatauluihin. Mutta siinähän se menee koulutehtäviä tehdään ja kavereita ehditään näkemään. Parempaan päin pikku hiljaa

Isostelusta sen verran että viime viikonloppu meni levottomasti joululeirillä, minne löytäminen oli pelon alla vielä lähtöpäivänä. Mutta sitten viisaana naisena, keksin vinkua ajo-ohjeet kaverilta, mutta helpompi vaihtoehto ajaa toisen perässä. Perille löydettiin oli keli mitä oli. Perillä oli meno mitä levottaminta ja rentouttavinta, ihania ihmisiä ja ajatukset pois koulusta heti kun perjantaina saatiin tarvittavat tiedostot ladattua koneelle. Leiri meni kynttiöitä muokatessa ja sulatellesa. Ja myös jouluseimi joulun teeman mukaisesti tuli leivottua ! Ah, mahtavuutta luovuus pääsi alun vaikeuksien jälkeen kukoistamaan... Tämä luovuus näkyi myös, kun kaksi nuorisotyön opiskelijaa lyö äärettömän viisaat päänsä yhteen ja muokkaa esirukousta ja synnintunnusta muiden leiriläisten ideoista. Ehkä ne jonain päivänä vielä julkaistaan vielä..

Päivä 8 - Se hetki

Ja ensimmäinen ajatus tästä kysymystä on että mitäs kettua? Enhän minä nyt mitään yhtä tiettyä hetkeä voi valita. No miljoonista vaihtoehdoista valittua, valitsin nyt lähihistoriasta hetken... Meinaan sen kun kuulin että olisi sitten mahdollisuus päästä opiskelemaan DIAK:n sosionomi+kirkon nuorisotyönohjaaja koulutukseen.

Kello taisi olla jotain hieman vaille kymmentä kun puhelin soi elokuun alussa tiistai aamuna. Katsoin numeroa ja miettisin että vastaanko vai enkö? No päätin vastata ja Diakin Järvenpään yksiköstä opinto toimistosta soiteltiin. Puhelu meni jotenkin näin (Diakin toimiston henkilö D ja minä M)

D: Huomenta, nyt olisi sillainen tilanne, että sinulla olisi mahdollisuus tulla opiskelemaan peruutuspaikalta meille. Alkaisi 20.8 klo 9 opiskelu.
M: Anteeksi, voisitko toistaa??(Ajatukset: Mitäh?!)
D: Niin olisi mahdollisuus aloittaa opiskelu peruutuspaikalta?
M: Saisinko miettiä vaikka tämän päivän, on kumminkin toinen opiskelupaikka toisen asteen koulutuksessa mahdollisuus..
D: Tietysti, lähetän paperit samantien ykkösluokassa, mutta päätä nopeasti sillä muitakin halukkaita on mahdollisesti vielä jäljellä. Varoitusaika on tietysti hieman lyhyt
M: Joo laita paperit niin keskustelen asiasta parin henkilön kanssa.


Siinä oli oleellinen siitä keskustelusta, mutta tuosta nousin ehkä nopeiten ikinä ylös. Soitin ensimmäisenä äidille sen jälkeen parhaalle ystävälleni että nyt olisi tilanne, että muutan 200 km päähän opiskelemaan ja vähintään  3,5 vuodeksi..

No tilanne oli se että opiskelupaikka otettiin vastaan ja sen jälkeen alkoi järjestely ja kaikki muu sompailu. Se taas on oma tarina ja se kerrotaan myöhemmin jos jotakin kiinnostaa.

Tuo hetki oli huumava ja äärettömän sekava. Mutta hieno, sillä elämä siitä on muuttunut ja paljon.

päivä 6 - Minun päiväni

Elikkäs mennään ihan maanantain tuntien mukaan...

Aamulla raahautusin nukkumaan vasta siinä seittämän jälkeen kun ihmiset ajoivat töihin. Ja kyllä olen tietoinen että tänään on maanantai.. Mutta hyvä seura niin minkäs teet. Koulusta tuli sitten skipattua parit ensimmäistä tuntia, toisaalta jos olisi ollut fiksu olisi mennyt samoilla silmillä sinne kouluun vaan.. 

No kouluun selvittiin ruokailuun mennessä ja sieltä sitten vierailukäynnille kuuntelemaan jotain äärettömän mielenkiintoista selostusta paikan toiminnasta. En tiedä mitä tekemistä sillä oli asiakkuuden kanssa mutta ihan jees oli käydä. 

Koulusta sitten vihdoinkin hakemaan autoa takasin ja suunnaksi koti vantaalla. 

Kotona mukava huomata että kaukolämpö on poikki. Eli ei oo lämmintä vettä ja kämppä on entistäkin kylmempi. Pitäisi yön aikana tulla takaisin, mutta suihku hieman houkuttaisi, tosin ei tuo kylmä versio..

No tästä taka iskusta huolimatta ruuan laittoon ja nukkumaan.. 

Ja loppupäivä ja ilta onkin sujuvasti mennyt koneella istuen ja maailman menoa pohdiskellen. Eli suhteellisen perus maanantai, jos aamulla selviäs kouluun sitten jo huomenna.

Päivä 5 - Mitä on rakkaus?

Rakkaus on tunne. Pelottava tila, jossa ihminen äärimmäisessä tapauksessa on valmis uhraamaan itsensä jopa toisen puolesta. Se on myös pelottava senkin takia että tämän tunteen vallassa tuntuu ettei mikään voi mennä pieleen, ja suuretkin vastoinkäymiset tuntuu pieniltä.

Rakkautta voi myös nauttia ihan pienemmissä erissä aina välillä, sillä rakkaus on sellainen asia, jota ilman ei kukaan täällä maan päällä pärjää.

Joten minun mielestä rakkaudessa ei ole mitään pahaa kunhan ei välttämättä aivan täysin heittäydy mukaan, vaan muistaa oman ja toisten ihmisten hyvin voinnin.

Tämän tarkemmin en tätä aihetta ala määrittelemään. Tämä on MINUN näkökulmani.

Päivä 4 - tätä olen syönyt tänään

Hip hei ! Eli päivän ruokapäiväkirja.


Aamupala: Kahvia ja muutama dumle. 


Lounas: Tomaattia, kurkkua, porkkanaa, muutama kananugetti ja currymajoneesia. Mehua.


Päivällinen: Perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Raejuustoa, italiansalaattia sekä maitoa. 


iltapala: 2 ruisleipää, juustoa, banaanijogurtti.


Muuta pitkin päivää: Lisää karkkia.. Vettä


Kootut selitykset


Aamupala: En jaksanut nousta että olisin syönyt ajoissa. 


Lounas: Meni pitkäksi ensinäkin jos noihin laittaisi mihin aikaan noi on syöty niin ihmiset järkyttyisi.. Mutta olin Villi tusina - tapahtumassa ja siellä tämmöistä ruokaa tarjolla.


Päivällinen: okei salaatti puuttuu, muuten jo ihan jees, normaalia.


Iltapala: No ois voinu juoda jotain.


Muuta pitkin päivää: No ois voinu syödä karkkia vähemmänkin. Toisaalta, välillä saa herkutella !

Päivä 3 - Minun vanhempani

Minun vanhempani on ihan selkeästi maailman parhaat. Tämän ikäisenä sanottuna. Mutta pari vuotta takaperin tuo lause olisi ollut, että ne on maailman tiukimmat, niuhoimmat ja huolehtivammat vanhemmat kuin ikinä. Varmaankin. Nyt vanhempana oppinut arvostamaan sitä huolehtivaisuutta vasta. Ja ei ne oikeasti ollut mitenkään tiukkoja vaan säännöt oli selkeät ja niitä kun noudatti kaikilla oli kivaa.

Mutta siis, olen saanut vanhemmilta loistavan kasvatuksen ja nyt kun elelee yksin isossa maailmassa, ja on jo tovin elänyt, niin tulee koti-ikävä. Siis nimenomaan lapsuuden kotiin, silloin kun ruoka tuli naaman  eteen ilman että itse piti käydä kaupassa ja näin.

Mutta siis ilman sitä kasvatusta en olisi tässä varmasti. Äiti ja iskä on niitä henkilöitä jotka tietää ratkaisuun jokaiseen ongelmaan. Ja kyllä, en aio keksiä mitään negatiivista sanottavaa tähän vaan tiivistän kaiken siihen että vanhemmat ovat oma roolimallini tietyissä asioissa. Heiltä on hyvä oppia !

Päivä 2 -Eka Rakkaus

Ensimmäinen rakkaus? Täh? Mitä? Mikä? Häh? Ihminenkö? Vai joku artisti? vai jotain aivan muuta?

Hirvittävän vaikea lähteä miettimään tollasta asiaa kuin ensimmäinen rakkaus. Ihmisistä ystävänä ensimmäinen jota rakastan ihan oikeasti on Outi. Ketään ihmistä en ole rakastanut sillä tavalla tuskin että haluaisin sen kanssa perustaa perhettä tai jakaa taloutta.

Artisteista ensimmäisenä mieleen tulee Antti Tuisku? Tätä tässä itsekin hämmästelen hyvin suuresti. Oli se varmasti silloisessa elämän tilanteessa ja hetkessä aivan loistavaa musiikkia ja aivan mahtavan näköinenkin.

Bändeistä ensimmäisenä suurena nousee Tokio Hotel. Oih tuon saksalaisen bändin musiikki iskee kyllä vieläkin aina ajoittain. Varsinkin alkuperäiset kappaleet. Voi kiessus niitä teini vuosien hullaantumiskohtauksia. Onneksi niitten materiaalia ei ole missään julkisesti nähtävissä.

Muuta en osa kertoa teille, valitettavasti. Saitte taas pienen kurkistuksen tähän elämään. Loppuun vielä musiikki kappaleet. Ah en ees tajunnut et nää on olemassa :'D

http://www.youtube.com/watch?v=xtfvn6m-4Oc
Antti Tuisku - Vaarallinen

http://www.youtube.com/watch?v=jLrn6uUYJmE
Tokio Hotel - Rette Mich

Päivä 1 - Esittele itsesi

Eli olen Saana, pari viikkoa vajaa kakskymppinen (?!) nuori nainen. Nykyisenä asuin kaupunkina toimii Vantaa. Opiskelen tällä hetkellä Diakonia Ammattikorkeakoulussa (DIAK) Järvenpäässä Sosionomiksi ja kirkonnuorisotyönohjaajaksi. Elikkä saan siis kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuuden kun opisto asteella saa "vain" tuon työnimikkeen.

Alkuperäinen pääkaupunkiseutulainen en todellakaan ole. Vaan lähtöisin ihan alkujaan Paimion silloisesta kunnasta, nykyäänhän sekin on kaupunki... Sen jälkeen asutin noin 15 vuotta Piikkiön kuntaa, josta lähdin juuri sopivasti ennen kuntaliitoksia pois. Muutin 18 vuotiaana omilleen Turkuun ja sielläkin ehtisin melkeen kaksi vuotta asumaan ennen kuin tuli niin sanotusti pakko muutto Vantaalle opiskelujen takia.

Koulutushistoria on selkeä: Peruskoulu, keskeytetty lukio, ja Ammattikoulusta Catering ala perustutkinto, palveluvastaava. Peruskoulun kävin Piikkiössä ja Lukiota ja Ammattikoulua turussa. Ammattikoulun yhteydessä tuli tehtyä töitäkin samassa heti ekan vuoden keväästä lähtien. Kouluhan ei tätä tukenut, mutta milläs olisit elänyt.

Harrastuksiini tällä hetkellä lukeutuu vaan satunnainen eri muotoinen liikunta ja seurakunnassa yleinen häröily. Noita elämän pieniä henkirekiä.

Siviilisääty on sinkku ! Ja tästä olen ajoittain aina sangen tyytyväinen, sillä luulenpa että kaukosuhteessa eläminen olisi tuskaa. Ja nyt olen kumminkin vapaa tekemään ihan juuri niin kuin huvittaa. Toisaalta voisi se olla ihan kiva seurustella, mutta ei ruikuteta kun ollaan vapaita! Ehtii sitä muulloinkin ruikuttamaan ja tärkeimmistäkin asioista.

Perheeseen kuuluu 3 sisarrusta sekä äiti ja isi. Näiden lisäksi äitin ja iskän luona pyörii pari kahjoa kissaa jotka on ehkä maaailman ihanimpia kun sille päälle sattuvat. Myös lähes kaikki ystävät löytyvät Turun suunnalta. Toisaalta luokkalaistenkin kanssa tulee silloin tällöin vietettyä aikaa ettei aivan erakoiduta täällä  päin maailmaa.

Mitäs vielä, pituutta löytyy ilman korkokenkiä ja sulkia päässä niin päätä huimaavat 164 cm ja painoa no sopivan vaihtelevasti. Kaikki kymmenen sormea ja kaikki kymmenen varvasta on tallella. Ruumiin rakenne muutenkin on normaalin ja hoikan väliltä.

Siinä tämä esittely. Enempää ette tule saamaan tietämään. Vielä.

Blogihaaste

Kai tämän  voisi aloittaa, katotaan mitä tulee ja jääkö kesken.
Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki 
Päivä 9 – Uskoni Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Oops

En valitettavasti ole kerennyt päivittelemään kiitos muka kiireisen opiskelija elämän.. Melkein hävettää. Mutta ekasta opintokokonaisuudesta selvitty hengissä. Kaikki tentit saatu läpi.   (okei sos.politiikka meni uusinnan kautta mutta silti se on läpi!)Muutama arviointi tekemättä ja nekin olisi tarkoitus tämän illan aikana saada tehtyä, jotta seuraavat kolme viikkoa voi keskittyä täysillä asiakkuus opintoihin.

Asiakkuusopinnot vaativat keskittymistä liikaa. Meinaan kaksi päivää vaan mennyt silleen wiiiiiuh ohi korvien. Opettajassa on kyllä vika selkeästi. Se puhuu siellä edessä just sillasella äänellä että sopisi lukemaan iltasatuja pienille lapsille paremmin kuin luennoimaan meille tuosta asiakkuudesta.

Miltä kuullostaa narratiiviset harjoitukset? Äärimmäisen pelottavilta ne kuullostivat, ja sitä ne osittain myös oli. Tarinamuotoisia harjoituksia.. Koitappa kertoa kahvinkeittimen elämästä, siten että kahvinkeittimellä on persoona. Ei onnistu pokerinaamalla muuten heti tiistai aamulla ainakaan multa eikä hirveän monelta muultakaan meidän luokkalaiselta.

Mitä sitten on ollut asuminen ja opiskelu pääkaupunkiseudulla? Sitä että alkaa oikeasti arvostamaan sitä rauhaa mitä piikkiön keskustan ulkopuolella on. Ja myös ne kaikki ihanat ystävätpienetpallerot jotka siellä on olisi äärimmäisen saada tänne. Sitten tämä ehkä olisi siedettävämpää kaikkine vastoin käymisineen ja iloineen.

Vastoinkäymisistä suurin ehkä oli eilen kun postista tipahti kirje että asunto on irtisanottu. Syytä ei ollut. Järkyttävä paniikki ja itkuparkupotku kyllä siinä kohtaa oli. Ja ei se elämä valoisammaksi muuttunut kun tajusit että kello oli vähän yli neljä kun sen kirjeen sai avattua. Ja puhelin palvelu Hoasilla oli mennyt neljältä kiinni ja aukeisi vasta aamulla yhdeksän aikaan... Tunnit oli pitkiä sinä aikana, ja monia ratkaisuja ehti jo käydä mielessä.

Mutta nyt tiistai-iltana huomattavasti helpompaa olla ja hengittää taas hetken aikaa ainakin, asunto säilyy sittenkin eikä tarvitse lähteä keksimään luovia ratkaisuja opiskeluiden jatkamiseksi.

weheartit.com

Tämä kuvastaa ehkä loistavasti ihmissuhteita välillä..

Tää on vain elämää ei sen enempää

Tää on vain opiskelija elämää. Vielä muutaman viikon ajan ainakin reissaan tasan tarkkaan viikonlopuiksi kotiin, Piikkiöön äitin luokse hengittämään raitista ilmaa. Ei täällä Vantaalla kestä olla viikonloppuja viellä. Sitten kun on ihmisiä ja jotain tekemistä viikonloppuisin niin voi harkita jäävänsä tänne. Sitä paitsi kaikki kaverit on Turussa ! :( Ja viikonloput on ihan liian lyhyitä että niitä kaikkia ehtisi näkemään.

No on täällä Vantaalla hyviäkin puolia. Kuten opiskelija elämään kuuluvat keskiviikon agressiolähteminen Järvenpäähän vähän espeilemään. 3 minuutissa valmis lähtemään oli kyllä saavutus. Ja tämän aamun olotila aivan takuulla itse aiheuttama. Selvisin kumminkin kouluun ajoissa. Toisaalta olotila olisi myös voinut olla huonompi ja osahan meistä ei edes selvinnyt kouluun saakka olenkaan.

Ehkä parasta tässä päivässä oli se että jaksoin raahautua Nuorten aikuisten iltaan Järvenpäähän, ja näin ollen vähän parannella sosiaalista elämääni täällä suunnalla, ja hakea seurakuntaa täältä päin missä voisi käydä tuon tyyppisissä tapahtumissa. Toisaalta tosi jees että meijän koulu järjestää tuollaisia, ja sitten voi myös Piikkiössä käydä vastaavissa ja nähdä niitäkin naamoja siellä päin. Olen ehkä liian sitoutunut tuohon meidän Piikkiön seurakuntaan. Minkäs teet selkeästi siellä on vain liian ihania ihmisiä ja tuntuu että olisi tullut kotiin kun pääsee vanhalle vain löhöämään ja istuskeskelemaan ihmisten kanssa. Ja sitä paitsi siellä on myös mahollista törmätä sillaisiin ihmisiin joita ei ole nähnyt ikuisuuksiin. Okei enhän mä oikeastaan ketään niistä näe hirveän usein..

Mutta elämään kuuluu myös muutokset ! Irtisanoin itseni. Oi kyllä, olen nykyään pelkkä opiskelija. Hieman on ehkä orpo olo, mutta näillä mennään, ei tule opiskelusta muuten yhtään mitään. Nytkin opiskelu kärsii kun on yksi vuoro jäljellä, ja sen sijaan että kirjoitan tätä pitäisi olla lukemassa etiikkaa... Ei etiikassa ole muuta vikaa mutta nyt se on pakko lukemista niin se ei ole yhtään niin mielenkiintoista kun olisi vapaaehtoisena luettuna.

Ja loppuun juha tapio - pettävällä jäällä

Ja kuulumisia

Morjens moi. Aamupostauksista saa vain haaveilla. Kaikki painottuu iltaan. Suositellaan esimerkiksi viikko takaperin kokeiltua muutto vain yhdessä päivässä. Ei onnistunut. Nyt sitten asun mukavasti puoliksi Vantaalla ja puoliksi Turussa. Turku on kyllä paljon kivempi paikka asua kun kaikki kaupat etc. on kivasti lähellä selkeän kävelymatkan päässä. Täällä saa etsiä Mäkkäriä Tikurilasta ja sinnekkin eksyä joukkoliikeenteen avulla... Missä tälläiset avuttomat en osaa käyttää lähijunaa heebot ei saa ostettua lippua edes.

No koulusta sen verran voin kertoa että ei ole leppoisaa paistattelua enään. Ensimmäinen tentti on TORSTAINA. Kirja on tuntematon ja heprean kielinen. Ei aukene niin ei aukene, ei stressiä siitä kai siitä tentistä ton luentomateriaalin avulla pääsee läpi. Seuraava isompi pläjäys onkin joku tehtävä mihin kuuluu miljoona eri osa-aluetta ja pitäisi taas jaksaa raahautua kirjastoon katsomaan joskos sieltä löytäisi jotain mielenkiintoista opiskelumateriaalia..

Ei siinä mitään osa luennoista on ihan äärimmäisen mielenkiintoisia. Kuten Etiikan luennot ja sitten nuo meidän kirkolliset luennot.

Etiikan tunnilla syntyy kerrassaan loistavia keskusteluita. Ja meidän keskusteluiden pohjalta luotiin sitten luokkaan väittelytilanne Eutanasiasta. Tässä tilanteessa oli vain kaksi puolta. Puolesta ja Vastaan. No siinä ihmiset sitten uudistivat näkemyksiään viidessä minuutissa täysin jyrkiksi. Hyvä väittely siitä tuli kun saatiin rakentavia kommentteja ihmisiltä. 

Kuunnelkaa 

Sanat sopii jokseekin tohon väittelyyn kerrassaan loistavasti.

Mutta vantaalla tultu asuttu viikon verran, eikä tämä tunnu kodilta vieläkään. No saa kaikki kalusteet ja kuvat seinille ja ehjän katon.. Kyllä makuuhuoneeni katossa on reikä. Se ei tosin kuulemma haittaa elämistä. Asiasta voidaan olla montaa mieltä. Itse kaksi vaiko kolme yötä täällä nukkuneena voin sanoa että kyllä se haittaa.

Mutta tälläistä on opiskelijan elämä. Onneksi on pitkä viikonloppu turussa äitin ruokakattilan ääressä edessä <3

Ja puhtaalta pöydältä

Heeps kukkuu ja juu. Eli kaikki lähtee puhtaalta pöydältä, poistin surutta kaikki vanhat tekstit lukematta ja selaamatta niitä. Ja tämänkin ihan siksi että myös elämä lähtee melkein puhtaalta pöydältä, kiitokset siitä tämän hetkiselle opiskelupaikkakunnalle Järvenpäälle.

Eli uusi kaupunki, uudet ihmiset ja uudet kuviot. Ammattikorkea opiskelu on pelkkää puuduttavaa luentoa ja tentteihin lukemista. Ja vissiin siitä huolen pitämistä että on muistanut ilmoittautua kursseille. Joita ei kumminkaan itse valita. Ihan en systeemiä ymmärrä, mutta mitäs sitten tehdään sitten näin kun kerran käsketään.

Asuminenkin on uutta. Asuntolassa, joudun 1,5 vuoden yksinään asumisen jälkeen jakamaan jääkaapin, telkkarin, vessan ja suihkun lisäksi vielä huoneeni! Ei hyvältä näytä on oma kämppä aika nopeaan hakusessa näin puolikkaan päivän jälkeen jo. Ei oo ihan tän tyyppinen soluasuminen mun juttu. Jos olis oma huone ni sit vois ehkä mennä. Nyt kyllä saattaa hermot kärytä ja nopeaan... Tai ees olis joku suhteellisen pysyvä toi henkilö tossa, tai samasta opiskeluryhmästä mutta eeeii kun joku täysin vieras ja vaihtuu viikottain.  Toisaalta kai tämä tästä, pikku hiljaa.