Minun vanhempani on ihan selkeästi maailman parhaat. Tämän ikäisenä sanottuna. Mutta pari vuotta takaperin tuo lause olisi ollut, että ne on maailman tiukimmat, niuhoimmat ja huolehtivammat vanhemmat kuin ikinä. Varmaankin. Nyt vanhempana oppinut arvostamaan sitä huolehtivaisuutta vasta. Ja ei ne oikeasti ollut mitenkään tiukkoja vaan säännöt oli selkeät ja niitä kun noudatti kaikilla oli kivaa.
Mutta siis, olen saanut vanhemmilta loistavan kasvatuksen ja nyt kun elelee yksin isossa maailmassa, ja on jo tovin elänyt, niin tulee koti-ikävä. Siis nimenomaan lapsuuden kotiin, silloin kun ruoka tuli naaman eteen ilman että itse piti käydä kaupassa ja näin.
Mutta siis ilman sitä kasvatusta en olisi tässä varmasti. Äiti ja iskä on niitä henkilöitä jotka tietää ratkaisuun jokaiseen ongelmaan. Ja kyllä, en aio keksiä mitään negatiivista sanottavaa tähän vaan tiivistän kaiken siihen että vanhemmat ovat oma roolimallini tietyissä asioissa. Heiltä on hyvä oppia !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti