Asiakkuusopinnot vaativat keskittymistä liikaa. Meinaan kaksi päivää vaan mennyt silleen wiiiiiuh ohi korvien. Opettajassa on kyllä vika selkeästi. Se puhuu siellä edessä just sillasella äänellä että sopisi lukemaan iltasatuja pienille lapsille paremmin kuin luennoimaan meille tuosta asiakkuudesta.
Miltä kuullostaa narratiiviset harjoitukset? Äärimmäisen pelottavilta ne kuullostivat, ja sitä ne osittain myös oli. Tarinamuotoisia harjoituksia.. Koitappa kertoa kahvinkeittimen elämästä, siten että kahvinkeittimellä on persoona. Ei onnistu pokerinaamalla muuten heti tiistai aamulla ainakaan multa eikä hirveän monelta muultakaan meidän luokkalaiselta.
Mitä sitten on ollut asuminen ja opiskelu pääkaupunkiseudulla? Sitä että alkaa oikeasti arvostamaan sitä rauhaa mitä piikkiön keskustan ulkopuolella on. Ja myös ne kaikki ihanat ystävätpienetpallerot jotka siellä on olisi äärimmäisen saada tänne. Sitten tämä ehkä olisi siedettävämpää kaikkine vastoin käymisineen ja iloineen.
Vastoinkäymisistä suurin ehkä oli eilen kun postista tipahti kirje että asunto on irtisanottu. Syytä ei ollut. Järkyttävä paniikki ja itkuparkupotku kyllä siinä kohtaa oli. Ja ei se elämä valoisammaksi muuttunut kun tajusit että kello oli vähän yli neljä kun sen kirjeen sai avattua. Ja puhelin palvelu Hoasilla oli mennyt neljältä kiinni ja aukeisi vasta aamulla yhdeksän aikaan... Tunnit oli pitkiä sinä aikana, ja monia ratkaisuja ehti jo käydä mielessä.
Mutta nyt tiistai-iltana huomattavasti helpompaa olla ja hengittää taas hetken aikaa ainakin, asunto säilyy sittenkin eikä tarvitse lähteä keksimään luovia ratkaisuja opiskeluiden jatkamiseksi.
weheartit.com
Tämä kuvastaa ehkä loistavasti ihmissuhteita välillä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti