Otsikossa yhden päivän aikana tehty matka julkisilla. En kyllä valita tavallaan, jos vaihtovälit eivät olisi 50 minuutin luokkaa, tästä hommasta voisi oikeasti tykätä. Ei se mitään jos on yksi pidempi vaihto, se on ihan jees, mutta kun niitä on joka välissä, kun vaihtaa yhteyksiä kaukojunista lähijuniin tai bussista junaan niin alkaa matkan tekoon kulua ihan hieman liikaa aikaa. Muutakin voisi tehdä istua milloin missäkin rautatieasemalla. Joku sanoisi että tule bussilla koko matka. No enkä tule, ei varmasti ole yhtä mukavaa matkustamista, kuin junassa. (Työskentelyhytit, oivallisia paikkoja esim nukkumiseen ja puhelimen lataamiseen..)
Mutta mitäs muuta, koulua käyty viikko ja sen aikana jo hajottu pahemman kerran. Lukujärjestyksissä varattu tehtävien tekoon aikaa enemmän kuin tarpeeksi ja lähiopetusta on vähän. Liian vähän. Ne vähäiset teoriat mitä opettajat meille voisivat opettaa saadaan opiskella itse tehtävien muodossa. Ja niiden muiden asioiden lisäksi, mitkä pitää opetella tehtävien muodossa. Noh tietokoneen ruutu ja jumiutuneet hartiat ovat myös tämän seuraavan parin kuukauden teema kivasti.
Tietokoneen ruudun edessä vietettävää aikaa lisää myös suunniteltavat rippikoulujen oppitunnit. Ei niitä montaa ole, mutta kun aletaan tekemään hommaa josta ei ole minkään näköistä käytännön kokemusta, ei edes teoriassa opetettu mitään niin siihen voi mennä yllättävän paljon aikaa, kun lähdetään opettelemaan miten homma pitäisi opettaa rippikoulussa. Hui kauhistus, olen vastuussa rippikoululaisten opetuksesta, kuka antaa tälläisen vastuun.
Kesällä olisi varmasti paljon paremmat fiilikset lähteä opettamaan, kun olisi jonkun näköistä pohjaa jo koulun puolesta. KRK eli kristillinen kasvatus opintokokonaisuus pyörähtää vasta helmikuussa käyntiin, niin vähän voi hirvittää suunnitella nyt jo jotain työkuvioita, jotka pitäisi toteuttaa helmikuussa. Itse asiassa jo helmikuun alussa. (ulkoleikki ideoita otetaan vastaan..)
Työ kuvioihin tulee siis kesäksi muutos, heihei liikennemyymälätyöntekijän hommat ja tervetuloa seurakunnan hommat viranhaltijana, leirityöntekijänä. Wuhuu 15 kesästen kanssa kesä menee lepposasti. Ensimmäistä kertaa työntekijänä. Oon enemmän kuin innoissani. Varokaa vain Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän seurakunnat, uutta verta tulossa teille;D
Elämä pyörii omaan tasaiseen tahtiinsa. Vastoinkäymisiä tulee. Niistä vain sen verran että voi luoja miksi naisten pitää tehdä myös riitelystä niin helvetin hankalaa. Ensin kerrotaan kuinka asiaa on vatvottu yksinään useamman päivän mahdollisesti viikkojen ajan. Sitten vasta sanotaan ja hyvällä tuurilla saatetaan odottaa mitä toinen vastaa, mutta ei asiasta ei todellakaan olla valmiita vielä keskustelemaan. Ihan vaan sen takia, että ollaan niin turhautuneita ja vihaisia, että voisi tulla sanottua jotain väärää. Sitten annetaan sen toisen kärvistellä ja saada tylyjä vastauksia mahdollisiin sovintoyrityksiin. Ja sitten mietitään miksi toinen ei enää ees halua sopia ja lopulta about 1,5 kk myöhemmin saadaan sovittua ja pyydetty anteeksi ja arki jatkuu.
Tykkään enemmän miesten riitely/tappelumallista. Sanotaan asiat heti suoraan, tarvittaessa löydään nyrkillä perään vasta puoli sanoo oman mielipiteensä ja maksimissaan vartin päästä ollaan jo yhdessä kaljalla. Koko hommaan menee maksimissaan se puoli tuntia.
Ei paha, miksei naiset voi oppia tätä, ei se ole niin paha sanoa kiukuspäissään niitä sanoja, varmasti se toinen osapuoli ymmärtää että ollaan kiukkusia eikä sitä täysin tarkoitettu. Aaaaargh, palaa käpy ja tuskin maltan odottaa saisin puhuttua suuni puhtaaksi. Kiitos ja anteeksi vain etukäteen jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti