Päivä 25 - Ensimmäinen

Päivän ensimmäinen ketutuksen aihe oli varmaankin äidin päätös ostaa unelmieni pyörä... Itselleen. Luoja ei voi todellista kerrankin oisin saanut pyörän EDULLISEEN 45 euron hintaan, niin käy näin. Noh ei kai auta muu kuin itkeä ja kitistä ja ostaa pyörä 120 eurolla. Tekee kevyen loven budjettiin ja toimivasta puhelimasta on edes turha haaveilla.

Päivän ensimmäinen ilon aihe taisi olla kaverin näkeminen ! Joitain piristystä tähänkin päivään.

Päivän ensimmäinen syöty asia oli omena, matkalla töihin, autossa. Oliko kiire, kyllä.

Päivän ensimmäinen opittu asia taisi olla taas jonkin asiakkaan nimi. Hyvä minä !

Nyt päivän viimeinen asia saa olla tämän tekstin julkaiseminen ja nukkumaan meno. (Jos vaikka aamulla ei ihan niin paljoa ketuttaisi.)

Päivä 24 - Tämä saa minut itkemään

Hmmm, itken monistakin syistä. Henkisestä ärsytyksestä, ketutuksesta ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Ennen itkeminen oli kielletty asia. Tämän vuoden puolella olen oppinut että itkeminen on ihan hyvästä välillä. Viimeisiä itkun aiheita on ollut retriitti, oma tyhmyys, kela ja stressi.

Itku voi olla myös positiivista. Ilosta on ihan kiva välillä itkeä. Saatan itkeä silloin kun nauran. Viimeksi meinasin itkeä koulussa akvaariotentin arvostelun jälkeen. Se oli hieno tentti ja meijän ryhmän toiminta oli niin naurettavaa ettei ollut mitään järkeä.

Muistutuksena itkeminen on hyvästä ! Oli se sitten ilosta tai surusta (:

Päivä 23 - Tämä saa voimaan minut paremmin

Idän ihmeet

Pekka Laukkarinen- Gloriaa, (www.pekkalaukkarinen.net)

Töitätöitäkouluakouluakouluatöitätöitä

Ihan alkuun mainos !
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tuo  otsikko tuntuu olevan tämän hetkistä elämää. Tänään pääsin onneksi tunnin aikaisemmin pois tuolta hampurilaisten luvatusta maasta ! Kaverikin oli kivasti kaivannut viestin muodossa työpäivän aikana. Piristi kummasti päivää, tosin ei se että tämä henkilö oli kovin hankala luonne poistumaan kotoa. Ja taisi myös huomata että mulla alkoi myös palaa pinna jossain välissä mukavasti.

Mutta ei se mitään, huomenna töiden jälkeen katsomaan nälkäpeliä ja muutaman trailerin nähtyä on odotus elokuvan suhteen korkealla ! (: Huomenna sitten näkee onko intoilu turhaa vai ei (:

Päivä 22 - Tämä järkyttää minua

Tämän otsikon alle aiheen valitsemiseen meni ehkä se 2 sekuntia. Valitettavasti. Valinta oli helppo tehdä. Koulukiusaaminen


Yhä useammin saa otsikoista lukea miten koulukiusaaminen on 'lisääntynyt' Itse en täysin niele tuota. Kiusaamista on varmasti ollut jo omana aikana, kun kävin ala-astetta (tai siis nykyään sanottuna alakoulua...) Tänä päivänä vaan tuo kiusaaminen on näkyvämpää ja vieläkin enemmän varmasti fyysisempää. Ja henkisen kiusaamisen määrä tuskin on laskenut...

Henkilökunta peruskouluissa tuntuu olevan voimattomia reagoimaan ongelmaan millään tavalla. Ammattikoulussa Turussa taas kiusaamiseen reagoidaan samantien kun se tulee ilmi. Pystyttäisiinkö siihen myös peruskouluissa ? Saadaanko peruskouluihin tarpeeksi resursseja siihen ? Taisteleeko tarpeeksi moni ihminen niiden resurssien puolesta..

Koulukiusaaminen hankaloittaa monen ihmisen koulunkäyntiä. Tulee pelko mennä kouluun, jäädään koulusta pois. Saatetaan keskeyttää koulu, kiusattu satuttaa itseään, ja pahimillaan tappaa itsensä kun ei kestä arkea. Ja yhä nuorempi tuntuu päätyvän valittettavasti tähän.

Mikä on kiusaajan näkökulma ? Sen haluaisin kuulla

Päivä 21 - Toinen hetki

Yritin jo eilen aloittaa tämän tekstin kirjoittamista, mutta voin kertoa ei onnistunut. Ja vieläkin tökkii pahasti. Kai tämäkin on periaatteessa toinen hetki..

Toinen hetki elämässäni noooh, periaatteessa voisin sanoa nyt eläväni tuota toista hetkeä. Kolarin aikana luulin hetken ajan että tää oli tässä tämä elämä. Mutta ei todellakaan ollut ja nyt on jo reilun kuukauden aikana otettu taas kaikki mahdollinen irti. Tosin joku on välillä koittanut aina vähän lyyä kapuloita rattaisiin, mutta ei ole onnistunut. Minä olen, minä elän, olen onnellinen ! :))

päivä 20 - Tässä kuussa

Tätä kuuta ei kyllä montaa päivää ole jäljellä ja liian monta päivää mennyt. Olen tämän kuun aikana opiskellut varmaan enemmän kuin laki sallii. (niin vissiin, viimeisimpään tenttiin meijän ryhmä lähti lukematta....) Koulussa on ollut vaihtelevan hyviä luentoja. Luennoilta on myös hyvin lähdetty aikaisemmin kun ei ole kiinnostanut vaan parempaa tekemistä on löytynyt naapurista. Koulun osalta panostin myös sen verran että osallistuin luokan saunailtaan ! Se mikä tapahtui saunaillassa jäi saunailtaan..

Olen myös ollut töissä aivan liikaa. Tulorajat nousee kohta vastaan ja muutama vuoro olisi vielä jäljellä ! Noh, onneksi ei ollut helmikuussa niin paljoa töitä..

Olen myös osallistunut seurakunnan toimintaan. Naistenpäivänä oltiin kuuntelemassa Pekka Laukkarista ! (sekä syömässä pitsaa...) Tyttöporukalla totta kai ! Osallistuin myös viime viikonloppuna leirille, vaikka oli töitä.. Sain kuulla tästä kun piti olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Ei voi mitään tää on tätä mun elämää ja yksi ei taida sitä ymmärtää.

Olen ottanut aikaa itselleni aivan liian vähän ja aivan liian vähän nähnyt kavereita tuolla varsinais-suomen puolella. Tästä voin syyttää vain itseäni ja töitä.

Tämän kuun aikana tulen suorittamaan ja aloittamaan ensimmäisen harjoittelun Sosionomi opiskelijana. Tuo tapahtuu Turussa joten ehkä näen ystäviä ja kavereita enemmän. Toisaalta sitten jäävät koulukaverit ja muut täällä pk-seudulla vähän vähemmälle huomiolle. Onneksi on välireflektio päivä!

Tämän kuun aikana pitäisi myös tehdä kesälle suunnitelmat. Tai siis organisoida kahdet työt silleen ettei ne ole kovin paljoa päällekkäin ! Ehkä mä selviän tästä !

Aion myös parantaa tapani blogini suhteen. Toivottavasti

päivä 19 - kaduttaa

Elämässä on muutamia asioita, joita saatan katua. En kumminkaan aio murehtia niitä, sillä olen tyytyväinen tähän hetkeen. Mennyt on mennyt ja tuleva on tulevaa. Olenhan vain ihminen ja virheet on minullekkin sallittuja. 

En välttämättä ole aina sitä tajunnut, nyt sen kumminkin ymmärrän. Hyvä että edes joskus tajusin sen.

Joten mikään ei kaduta ! 

Kuulumisia

Muutama viikko taas vierähtänyt ilman päivittelyä. Enkä kyllä aio pahoitella. Olen kerrankin panostanut kouluun edes jossain määrin, sekä työssäkäymiseen. Olen yrittänyt epätoivoisesti saada elämääni järjestykseen. Vastoin käymisiä on ollut taas enemmän kuin pienen ihmisen tulisi kestää. Siltikin edelleen mennään eteenpäin, kiitos perheen ja kahden hyvän ystävän.

Käänne kohta taisi olla viime viikonlopun leirin hiljaisuuden retriitissä. Retriitti ei ollut kuin tunnin mittainen ja ensimmäinen vajaa puoli tuntinen meni helposti vältellen oman mieleniskuja. Sen jälkeen ei ollut helppoa, vaan iskut piti ottaa vastaan kuin nainen. Ihmisen mieli onkin ehkä oma pahin vastustaja. Vartin verran ehdin noita iskuja ottaa vastaa, kun piti lähteä ehtoollismessuun. Pientä taukoa omalta mieleltä, mutta tuon jälkeen iskut tulivat entistä pahempana. Mutta selvisin kiitos työntekijämme ja kaverini.

Ja nyt muutaman päivän jälkeenpäin on tajunnut että tuo tuli ihan oikeaan väliin. Sillä nyt tajuaa taas ettei kaikki ole niin vakavaa, ja kaikesta selviää. Elämää ei pidä murehtia liikaa eteenpäin, eikä katsoa liikaa taaksepäin vaan pitää muistaa keskittyä tähän hetkeen. Sillä elämme tässä ja nyt. Ja joku aivan varmasti ohjaa meitä eteenpäin.

Päivä 18 - mieleisin syntymäpäiväni

Inhoan syntymäpäivien viettoa. En aina välttämättä halua olla huomion keskipiste. Ja muutenkin osa juhlatilaisuuksista on sen sortin pakko pullaa, kun pitää olla nättinä hiukset laitettuna, meikattuna, siistit vaatteet ja blaah !

Mutta 18 -vuotissyntymäpäivä oli poikkeus. Varasin erillisen tilan oikeen minne saadaan sukulaiset ja kaverit kaikki paikalle kerralla. Ja olihan tuo 18 maaginen ikä tuolloin, osa kavereista oli jo täyttänyt ja osa ei. Tätä varten oli järjestetty juhlat ennen kuin me täysi-ikäiset poistuimme tutustumaan baarielämään. Ei ollut muuten hirveän erikoista, en vieläkään viihdy missään baarissa. Siellä on liikaa ihmisiä ja liikaa meteliä että pystyisi keskustelemaan kenenkään kanssa yhtään mistään. Mutta tuolloin kumminkin tuli vietettyä kavereiden kanssa synttärit ja sen jälkeen kyseisiä juhlia onkin parhaimman mukaan yritetty vältellä. 

Päivä 17 - Mieleisin muistoni

Mieleisintä muistoa on vaikea valita. Monia muistoja ehtii kertyä meinaan ihan tosi paljon reilun 20 vuoden aikana. On lapsena leikityt leikit, tehdyt kolttoset, vietetyt hetket koulussa. Kuudennella luokalla tuli vietettyä leirikoulussa ihan huippu aikaa silloin.

Yläasteella jalkapalloon liittyvät hetket ovat ihan huippu hetkiä. Noilta hetkiltä osaan selkeästi valita yhden. Vuonna 2005 voitettu ruotsin nortälje cup. Ensimmäisenä suomalaisena tyttö joukkueena. Oltiin aika ylpeitä ja iloisia. Lähdettiin varmaan jonain alta vastaajana siihenkin turnaukseen.

Lukion ajoilta löytyy mieleisiä ja vähemmän mieleisiä muistoja PALJON. Oih sitä elämän myllerystä tuonnoin (Kuultaako aika muistot?) Tapasin maailman ihanimman ihmisen tuolloin.

Ja hän varmasti arvostaa tätä kuvaa kovin paljon täällä blogini sivuilla! Mutta siinä ihminen joka voisi kirjoittaa elämän kertani, jos en sitä ehdi tehdä. Häneltä sopii yrittää kaivaa tietoja. Olen tosin melko varma ettei se onnistu.

Lukion ensimmäisen ja viimeisen vuoden aikana ehdittiin paljon tehdä ja touhuta. (myös aiheuttaa pahennusta (!)) Sen jälkeenkin ollaan toteutettu mitä mielenkiintoisempia päähän pistoja aina välillä.

Nyt kumminkin vanhemmiten olemme toivottavasti ehkä hieman rauhoittuneet. (No ei todellakaan olla, asutaan vaan niin pirun kaukana toisista ettei ehditä toteuttaa mitään...)

Mieluisia muistoja on myös kertynyt monen monelta riparilta. Jokaiselta leiriltä oppii aina jotain uutta, vaikka luulisi jo että kuuden (6) vuoden aikana olisi jo kaikki mahdolliset asiat oppinut. Mutta ei toivoakaan, edelleen saatetaan itkeä riparin viimeisenä iltana ja kaikkea muuta mukavaa. Noista kumminkin jää aina miettimään sitä mahtavaa yhteen kuuluvuuden tunnetta, ja sitä kuinka kaikki on (yleensä...) Kavereita. Mahtavuutta !

Tiivistettynä voisi sanoa että mieluisimmat muistot liittyy ystäviin, onnen pieniin hetkiin. Tuollaisista hetkistä ei voi vain varata sitä mieluisinta, se on kuin valitsisi lapsistaan kuka on lempilapsi.

päivä 16 - Ensimmäinen suudelma

Ensimmäinen suudelma, noh meneekö jossain määrin henkilökohtaisuuksiin, saattaa mennä..

Ensimmäinen suudelma on muutenkin hirveän hankala muistaa, vaikka silloin tuntui että sen kyllä tulee varmasti aina muistamaan. Kokemuksesta ei kumminkaan ole jäänyt mitään traumoja, joten se on varmasti ollut positiivinen kokemus. 

Henkilön sentään muistan, ja voin todeta etten periaatteessa ainakaan tällä hetkellä toivo että se olisi kukaan muu. Molempia on tuolloin varmasti jonkin verran jännittänyt positiivisella tavalla, ja molemmat tuskin sitä katuu