Päivä 28 - ikävöin

Ikävöin viime kesää. Lomaa, sitä aikaa kun oli aikaa olla riparilla pyörimässä ja häröilemässä. Aikaa jolloin pystyi viettämään kavereiden kanssa aikaa.

Ikävöin myös asumista Turussa. Kaikki oli lähellä ja helppoa. Juuri tänään puhuin kaverin kanssa kuinka mulla pitäisi olla kämppä myös turussa. Voi kun opiskelijalla olisi moiseen varaa! Mikä unelma pitää kahtaa asuntoa eri paikkakunnilla. Pieni unelma tällä hetkellä. Ikävöin oikeasti sitä että kaverit voivat soittaa että ollaan kahden minuutin päästä siellä, keitä kahvia. Ja sitä että voi jutella yö myöhään ja nauraa itsensä kuoliaaksi. Eikä myöskään välttämättä tarvitse ajatella sitä missä kunnossa on tulossa kotio. Eihän sitä vantaalla tarvitse tehdä, tai pitää jotta löytää kotiinsa... KAIKKI kumminkin asuvat turussa, ja minä yksin jossain vantaalla.

Päivä 27 - Suosikkipaikkani

Virallista suosikki paikkaa ei ole. Tai on oikeastaan, koti. Kotona kaikki on hyvin ja siellä saan olla rauhassa. Se on oma pieni turvapaikka. Totta kai tulevaisuudessa haluan jakaa kodin jonkun kanssa, mutta nyt se ei ole millään tavalla ajankohtaista. Syksyllä ehkä muuttamalla soluun, saa nyt nähdä mitä kesän aikana tapahtuu.

Toisaalta on myös kivaa olla kavereiden luona. Rentoutua ja olla möllöttää. Juoruta ja juoda kahvia. Tehdä jotain hullua. Olla tekemättä mitään.

Suosikki paikkani on siellä missä voin olla oma itseni.

Päivä 26 - Pelkään

Pelkään monia asioita. Pelkään menettäväni läheiseni, pelkään satuttavani toisia ihmisiä omalla käytökselläni. Pelkään istua auton kyydissä, pelkään isoja autoja, pelkään käärmeitä, pelkään muutoksia.

Toiset peloistani ovat ajankohtaisempia kuin toiset. Läheisten menetys kummittelee aina taustalla. Toisten satuttaminen vaikuttaa siihen etten hae riitatilanteita toisten kanssa kovinkaan herkästi. Auton kyydissä istuminen vaikuttaa siihen, että mieluiten ajan itse. Rekkojen ja muiden autojen pelko väistyy sillä että turvaväli on tarpeeksi pitkä. Käärmeiden kanssa ollaan sujut siinä määrin että kun en näe niitä elämä on ihan jees. Muutosten pelkoon ei auta kuin tottua. Pikku hiljaa, sillä elämä ei ole muuttumatonta.

Ja kuvia en tähän postaukseen nyt saa sillä oma rakas koneeni on huollossa.. :(