Synttärihuumaa ja irtiottoa arjesta

Mahtavat kaksi päivää takana. Eilisestä ensin.

Eilen oli vapaa, joten suuntasin jo aamusta kulkuni kohti Varsinais-Suomea ja Paimiota. Määränpäänä oli siis vanhempien koti. Tehtävänä tehdä yksi juustokakku ja muutamat hassut pasteijat. Meidän perheen kuopus täytti jo 18 vuotta! Tässä tuntee itsensä jo tosi vanhaksi. Onhan tuo tuleva 21 jo melkeen ikälopun ihmisen ikä.

Kakusta tuli ihan mahtava pienen säätämisen jälkeen. Kyseessä siis kolmen suklaan juustokakku. Ihan tosi pahaa ei kannata ikinä kokeilla.. Kerrokset saatiin hyvin tehtyä pienten ohje muunnosten jälkeen. Koristeet lisättiin vasta lauantaiaamuna... Sekin meni muutaman kommelluksen kautta sitten ihan jees.. Lopputuloksena oli kumminkin tämä.

Pasteijat saatiin kanssa hyvin tehtyä. Kaikki tehtävät hoidettu, joten aika vaihtaa vapaalle.

Lähdin työkaverin kanssa katsastamaan piiitkästä aikaa Turun yöelämää. Tarkoituksena oli mennä Amarilloon(...) El Trafico - teemabileisiin. Pukeutumiskoodi menee siivilisäädyn mukaan. Pukeudut punaiseen , jos olet varattu. Pukeudut keltaiseen, jos et ole varma. Pukeudut vihreään, jos olet vapaa. Pukeuduttiin teeman mukaisesti, mutta päätettiin skipata bileet ja mennä Marilyniin, ihan vaan koska halvemmat hinnat, halvempi sisäänpääsy ja yleensä jopa parempi meno, vaikka on ikäraja tuo 18..

Ilta meni loistavasti, tuttuja naamoja näkyi yllätys yllätys, mutta mitään katastrofaalista ei omalta osalta kumminkaan käynyt. Pitkästä aikaa ilta meni pilkkuun saakka, ilman tappeluja ilman DRAAMAA. Meidän kohdaltamme, muiden parisuhde draamoja oli kyllä kiva seurata vierestä ja nauraa vedet silmissä.

Tuon näköisenä olin liikenteessä. Kuvanotto hetkellä olin kyllä selvinpäin. Vielä.

No lauantai saapui lyhyiden kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen. Nouseminen saattoi olla aluksi hankalaa, mutta suihku, kahvi ja appelsiinimehua naamaan niin olin kuin uusi ihminen. Tai näin uskottelin itselleni. En sitten tiedä mikä oli todellisuus.

No aamu alkoi kakun suklaakoristeiden vääntämisellä. Ensimmäiset reunat olivat niin lähellä onnistua., mutta ei, kissa päätti terrorisoida nämä. No uutta yritystä, mutta keittiö on jo niin lämmin ettei suklaa jähmety. Mitä kehitetään. Ensin siirrytään olohuoneen puolelle, mutta siellä ei ole yhtään sen viileämpi. Joku nerokas keksii parvekkeen. Ensin siirsin pelkät suklaakoristeet jähmettymään parvekkeelle, mutta totta kai ne sulaa, kun ne tuo lämpimään sisälle. Noh, tehdään sitten loppuun parvekkeella koko homma. Lämpötila sopiva, ja onneksi myös tuo ilman kosteus. Koristeet tällä kertaa onnistuneesti paikalleen ja voittaja fiilis. 

Noh, tämän jälkeen pikainen keittiön siivous vähän ruuanlaittoa ja sitten yritystä laittaa itsensä siihen kuntoon että voi sukulaisia ottaa vastaan. Pakkelia naamaan, yritystä saada hiukset johonkin malliin. Ja valittua jokin mekoista päälle. Mekon valinta oli hankalaa, kun molemmat mitä itsellä oli mukana, oli äidin mielestä liian lyhyitä. Noh pelastuksena toimii samankokoinen sisko, tämän mekko päälle ja sukkikset jalkaan ja korkokengät tietysti.

Itse olin ajoissa valmis, mutta meidän täällä asuvat kaksi muuta naissankaria tajuavat puoli tuntia ennen vieraiden tuloa, että heiltä puuttuu sukkahousut toiselta ja toiselta sukat. No urhollisena hakemaan näitä. En oikeasti suosittele auton ajamista kymmenen sentin koroissa, polkimien hahmottaminen on todella vaikeaa.

Tietysti ensimmäiset vieraat ovat jo saapuneet ja minä sankarillisesti saavun kiireellä sukkineni ja sukkahousuineni ja pahoittelen etten ole paikalla. Juhlat menivät kyllä hyvin, ja lipesin paikalta seitsämän aikaan Turkuun tapaamaan kaveria ja vaihtamaan kuulumisia ties miltä ajalta. 

Loistova alku viikonloppu huomenna starttaa harjoittelun viimeiset neljä vaiko viisi päivää! Näillä mennään ja paluuta koulun penkille en kyllä tällä hetkellä malta odottaa. Ihan huippua nähdä luokkatovereita<3 p="p">

Kynttilöitä kivasti siinä niin.

Siskon kukkasia..

Äitikin sai kukkasia!

Syksy

Alkaa taas syksyn väsymys painamaan päälle. Tai en tiedä mistä johtuu, että koko ajan unohtelen asioita ihan jatkuvasti. Ja keskittyminen on äärettömän huonoa.

Mutta epäilen kyllä että koulun kohtuuttomilla tehtävilläkin on osansa asiaan. Niiden tekemiseen ei tunnu löytyvän energiaa mistään harkassa vietetyn päivän jälkeen. Vielä huonommin sitä energiaa löytyy nousta ajoissa ylös tekemään. Jollain ilveellä olen kumminkin saanut puristettua kasaan osan kotitentistä harjoittelun raportista jo ison osan.

Sosiaalinen elämä kärsii paljon myös tästä väsymyksestä. Parisuhdetta ylläpidetään pääsääntöisesti vain puhelimen ja facebookin avulla, koska aamuvuorot on harvassa ja vapaat sitäkin harvemmassa. Lisätunnit vuorokauteen olisi todella plussaa, mutta kai se tästä helpottaa kun pääsee takaisin kuluttamaan koulun penkkiä..

Valokuvien muokkauskin on jäänyt vähemmälle, juuri ajan puutteen vuoksi. Noh eiköhän tässä vielä muutaman kuvan ehdi nappaamaan ja jossain välissä ne muokkaamaan...

Kesältä 2012.

Ja luvassa hehkutusta srk:sta ja elämän pohdintaa

Kaksi aihetta samaan postaukseen... En viitsi kirjottaa kahtaa postausta peräkkäin. Molemmat kumminkin sisältävät otsikoiden aiheita.

Aikaisemmat tapahtumat ensin. Ei sittenkään ihan täysin.

Ystävät - niiden merkitys.

Kaksi viikkoa takaperin:

Kaksi viikkoa takaperin olin käymässä Turussa. Näin ihmisä seurakunnan tapahtumassa. Näin pitkästä aikaa yhtä (entistä..?) parasta ystävääni, ja myös muita seurakunan ihmisiä. Oltiin luomassa seurakuntien välistä yhteistyötä nuorten keskuudessa. Puhuttiin nuorten syrjäytymisestä ja näin.. No tavallaan sivuasia, mutta liittyy aiheeseen. Keskustelin meidän seurakunnan nuorisotyönohjaajan kanssa myös omasta elämästä ja näin. 

No tämä keskustelu ei ollut kevyttä, elämä potkii päähän itse kutakin ajoittain ja välillä vähän turhan kovaa. Näin syksyisin tuntuu että se jaksaa taas tykittää rangaistuslauksia suoraan päin näköä. Keskustelun jälkeen alkoi kumminkin jonkin verran ahdistaa ja sanoinkin tästä molemmille kanssani samassa seurakunnassa olevalle. No ahdistus kumminkin kasvoi ja halasin useampaan kertaan toista näistä, itse asiassa molempia, päivän aikana.

Viikko tämän jälkeen.

Ei pidetty viikkoon yhteyttä, facebookista poistettiin kavereista. Tuli viestiä oikein asiasta. No tämä ei paljoa 

hetkauttanut, olin jo sen verran loukattu, jos ei voi sanoa suoraan että halaaminen häiritsee ja myöhemmin vaaditaan hyvityksiä. Viikon jälkeen kumminkin tuli viestiä ihan normaalisti että miten menee ja keskusteltiin niitä näitä, mutta ei palattu tohon viikon takaiseen keskusteluun. Aivan kun sitä ei olisi ollutkaan. Kaikki olisi normaalia. En kumminkaan voinut antaa anteeksi, mutta annoin asian olla ja jäin vain omassa päässäni miettimään mikä olisikaan oikea ratkaisu? missä ottaa asia esille? Itse kun haluan selvittää asian kasvotusten. 

Seuraavan viikonlopun vietinkin parhaimman ystäväni luona. Tuosta silloin viikon takaisesta konfliktista en kertonut, sillä en ollut valmis kuulemaan ääneen mielipidettä jonkin tiesin valmiiksi. Jonka tiedän olevan tavallaan parhaimmaksi itselleni. Pidettiin tyttöjen ilta, juteltiin syötiin, laulettiin karaokea ja ennen kaikkea keskusteltiin miten menee mies rintamalla (:D) 

Jyväskylä - Seminaari kirkko 2020

Perjantaina juna lähti  kello 1606 Helsingistä kohti Tamperetta, josta mukaan minut ottivat 6 muuta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän jäsentä. Yhdessä matka jatkui kohti Jyväskylää.  Mun Helsingistä saapuminen ja sinne paluu oli työntekijälle, jotenkin älyttömän hankala juttu. Mutta asiasta selvittiin Jyväskylään päästiin.

Meitä oli siis yhtymästä yhteensä 6 nuorta edustamassa meitä. Viemässä myös meidän koottua nuorten ryhmää valtakunnalle näytille.. Hommahan on vielä lapsen kengissä, mutta eiköhän se siitä kuten niksu sanoi.

Tuli tällä reissulla koettua ensimmäinen yksin matkustettu juna matka, vaihdot sekä ensimmäistä kertaa menin myös vantaalta Helsinkiin julkisilla yksin. Oon oikeesti asunut täällä yli vuoden ja nyt vasta. Ei oo ollut asiaa sinne, ja koitan parhaani mukaan vältellä koko kaupunkia. 

No seminaari oli ihan mielenkiintoinen. Samoin ensimmäinen yö omenahotellissa. Ei se ollutkaan niin hirveää kuin kuvittelin. Kamat hotelliin iltapalaa naamaan ja pikainen visiitti katsomaan miltä Jyväskylä oikein näyttää. Tunnin kiertely riitti kertomaan että Jyväskylän kaupungin kirkko on ihan älyttömän kauniisti valaistu ja kirkkopuisto oli myös huomattavasti kauniinmpi kuin Turussa. Ihan jo vaan sen takia että puuttui teinit ja pulsut ja penkit oli vapaita ja siistejä. 

Aamulla suunnaksi Jyväskylän seurakuntakeskus ja seminaariin Kirkko 2020 - jatko. Ihan mielettömiä päätöksiä saatu jo aikaseksi ja asiat ovat mennyt ohituskaistaa pitkin kirkkohallitukseen (!) Seminaarissa tuli juteltua uusien ihmisten kanssa, opittua muiden seurakuntien mallista. Ja pieni seurakunta on suhteellinen käsite. Meillä kun on 100 rippilasta niin ollaan pieni seurakunta mun mielestä, ja Forssa jossa on reilut 200 rippilasta on iso seurakunta. No Forssalaiset kumminkin pitävät itseään pienenä seurakuntana..

Tämän seminaarin takia on tullut matkustettua julkisilla yli 10 tuntia vuorokauden sisällä, koska vaihtoajat. Mutta en kadu, mahtavia tyyppejä meijän yhtymässä, onneksi lähdin mukaan ja tutustuin näihin :>

Ja kuvia ei ole, koska joku säilytti kameraansa hotellissa. Parin viikon takaisesta on kuvia.. Mutta joo ei enää siitä sen enempää. Nyt nukkumaan ja aamulla harkkaan...

Kaksi kauneinta
ja
Järjetön rakkaus